Mussutus on vielä mainitsematta
03.06.2008 8:00
KARI NORKOLA
”Onko onki ottamaton, vai lampi kalaton!” Tämä lapsettomuutta tutkineen lääkärin lausahdus on tullut mieleeni taas kerran, kun kuuntelin nuortemme lihomiseen johtaneita vaihtoehtoja.
Puolustusvoimain komentajamme sanoi televisiossa todenneensa, että asevelvollisten ikäluokka vuonna 2007 oli keskipainoltaan seitsemän kiloa lihavampi kuin vuosituhannen alussa. Hän nimesi suuren osan tämän ilmiön syystä koululiikunnan vähäisyydelle.
Ikioma Keskarimme sen sijaan mainitsi pääkirjoituksessa ( 26.05.) lihomisen syiksi muun muassa huonon ruokailutottumuksen ja myyntipakkausten kasvun.
Näinhän se on. Ei tuonkaltainen nuorison painon kasvu synny vain yhdestä syystä. Niitä on monta.
Ihan heittäydyin muistojen valtaan asiaa ajatellessani. Koululiikunta rajoittui sodassa jalkansa menettäneen huippuvoimistelijan johtamiin harjoituksiin, joissa hän antoi meille tehtäväksi milloin kiertää määrätyn lenkin suksilla tai pyörillä, milloin pani meidät pelaamaan kerran kuussa koripalloa tai alkulämmittelyn jälkeen pani meidät tekemään kieppejä tai kippejä tangolla.
Ei liikunta koulussa ennenkään saanut paljoa huomiota. Meitä innostivat liikkumaan muut asiat.
Kun olimme kesällä saaneet rakennettua korkeushyppytelineen kahden kasvavan lepän väliin metsässä, tuli halu tehdä vähän enemmän ja pian oli kuohkeutettu pituushypyn alastulopaikka ja tasoiteltu laitumelle kuudenkympin juoksurata. Ei ollut piikkareita, ei urheilukenttää saati sitten uima-, jää- tai sählyhalleja. Me itse perustimme urheiluseuran ja panimme toimeen kuukausikisat. Ihan niin kuin Keskarimme nyt tekee suunnistuksen hyväksi viikoittain.
Meillä puhutaan hirveästi alkoholin hinnan korotusten merkityksestä juoman aikaansaamiin kuolemiin. Vielä ei ole älytty puhua karkkien ja niin sanottujen terveysjuomien hinnan nostamisen vaikutuksesta lasten jatkuvaan mussuttamiseen. Aina pitää olla jotain suussa, syötävää tai juotavaa.
Jos meille syntyisi yleinen halu syödä vain pöydän ääressä ja vain korkeintaan kolme kertaa päivässä, voisimme varmasti nähdä sen vaikutuksen lihavuuteen. Nuoret liikkuvat niin paljon, että he pystyvät kuluttamaan kolmen päivittäisen aterian kalorit kevyesti. Mutta jatkuva mussutus on liikaa heidänkin elimistöilleen.
Nyt läski alkaa kasvaa jo kauppakeskusten karkkihyllyjen välissä. Meidän ei tarvitse kuin mennä jonkin keravalaisen – ja varmaan muittenkin kaupunkien – kaupan ympäristöä vilkaisemaan, kun näemme, että sieltä on tultu ulos erilaisten makeitten tuotteiden kanssa, joiden nauttiminen on alkanut välittömästi. Karkkipaperit, pitsalaatikot ja juomapurkit peittävät aamuisin kauppojen ympäristöt.
Näin voivat olla sekä onki ottamaton, että lampi kalaton, eli monen monta se yllättää, että tapojen muutos vaikuttaa myös ihmisten ulkonäköön.
KARI NORKOLA
Kirjoittaja on keravalainen majuri.
