Suomi-Urpo Kesälomalla 2009
Jani Kääriäisen kuvablogi - 28.06.2009 21:12
Jani Kääriäinen
Kesälomareissulle lähdettiin taas hyvin perinteiseen tapaan eukon ja elukoiden kanssa. Perinteitä ja sukua kunnioittaen suunnattiin maalle, jossa ihmiset on mukavia ja läskit lepposia.
Viime vuonna vahingossa keksimäni, ja poikkeuksellisen suuren katsojamäärän kerännyt, Suomi-urpo Kesälomalla -kuvasarja alkoi saamaan jatko-osaideaa heti puolen tunnin perillä olon jälkeen.
.
Kuvasin tämän vuoden kuvasarjaa kolmena päivänä kelien ollessa todella kesäiset. Nyttemmin kuvasin sarjaa huomattavasti itsenäisemmin viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna oli assareita käytössä 1-3 kpl, mutta tänä vuonna korkeintaan yksi ja sitäkin käytin vain yhdessä kuvassa. Assareiden puute näkyy eniten kovien valojen käytössä, eli terävissä varjoissa. Pitkällä polttovälillä kuvatessa yksinpuuhaastelu oli lähinnä aivan perseestä, koska lopputulos piti käydä toteamassa kamerasta, sitten piti säätää stagea, mennä pönöttämään, ottaa uusi kuva ja kävellä taas tarkastusreissulle. Täydessä auringon paisteessa se kävi aivan työstä.
.
Todennäköisesti kovinkaan moni kauluspaitamies ja kukkahattutäti ei innostu katsomaan tätä tarinaa taaskaan loppuun asti, joten kiitoksien paikka lienee tässä.
Ne kuuluvat Moottorimajalle, Mummolle, Kiuruveden terveyskeskukselle, Kujansuun Lehmille, sekä kuvausmestoilla olleelle satunnaiselle yleisölle.
.
.
.
Hommahan meni siis hyvin pitkälti sillä tavalla, että Urpoilu alotettiin heti ensimmäisenä päivänä.
.
Urpoilussa elämä on toisinaan yhtä alamäkeä.
.
Urpoilussa on sallittua huudella myös vieraisiin pöytiin.. .
. . .sekä näyttää mistä sitä ollaan kotoisin. . .
. . .mutta fakjuutahan siinä syntyy, kun kukaan ei kuuntele.
.
Urpoilussa ystävän löytäminen on kuin lottovoitto. . .
. . .mutta tottakai sekin laittaa helvetin nopiaan kapuloita rattaisiin.
.
Urpo tekee tyhjillä lentopallokentillä hyvin tärkeää työtä. . .
. . . ja Kiuruveden terveyskeskuksessa käyneenä hän osaa suorittaa vaativaa perustutkimusta. . .
. . .sekä antaa ensiapua.
.
Kun urpoilussa hätä on suuri, niin apukin on lähellä -eli pönttö on keskellä pihaa. . .
. . .mutta eihän siitä hädästä tullut paskaakaan.
.
.
Varsinaisen kuvasarjan lisäksi tässä on nähtäväksi myös ”making of”-matskua.
(pilveen menneen auringon takia kehissä oli myös parit spontaanit fakjuut)
.
Sateenvarjoja käytin vain turvallisissa olosuhteissa, joissa ne todennäköisesti ei päässyt tuulenpuuskaan tullessa kaatumaan.
Muutoin hommassa mentiin melko raa´alla valolla. Yäk.
.
Tukka piti laittaa kondikseen, kun lähti nautoja naurattamaan.
Sähköpaimenia mieluusti väisteltiin, ei kävelty päin. (ehkä ensi kesänä)
Sitten ruvettiin ottamaan lehmästä mittaa..
..ja laitettiin hevonen pönöttömään.
Beach volley kentällä kamera jätettiin riittävän etäälle hiekkakentästä.
Yksin puuhastellessa heijastimien käyttö oli suht hankalaa, koska ne ei osannut pysyä itsekseen ilmassa. Jalustaa vasten nojalleen kyllä, mikäli ei tuullut yhtään.
Jos pihalla ei ole pönttöä, niin sinne sellainen laitettiin.
Normaali tunnelmavalaistus ?
