Onko kriisivalmius kadonnut
Kari Norkola - 24.02.2010 10:42
Kari Norkola
Oli vaan erikoista kuulla VR:n edustajan haastattelu äskettäin radiossa. Hän kertoi, että nykyisiä sään aiheuttamia vaikeuksia tulee niin harvoin, ettei niitten takia voi rahaa tuhlata! On kuulemma utopiaa kuvitella, että olisi huolehdittu tällaisten sattumusten vaatimista toiminnoista!
Ei ihme, että monen monet rakennelmat alkavat pikkuhiljaa rappeutua, kun ne on suunniteltu kestämään vain ”normaalin” kulutuksen. Näin olemme ajautuneet automaation varaan alalla kuin alalla. Huolestuttavin tilanne on energiaturvallisuuden alalla.
Ei tarvita kuin ”vuosikymmenten lumimyräkkä”, kun yhteiskuntamme järjestelmien heikkoudet alkavat paljastua. ”Vain” voimakas tuulinen päivä riittää sammuttamaan laajojen alueiden sähkövirran saannin.
Vastuussa olevat poliitikot kertovat, etteivät sään aiheuttamat toimintakatkokset kestä niin kauan, etteikö niitä ehdittäisi korjata ennen pysyviä vahinkoja. Jos joku talous tai ihminen jää vaille normaalin elämänsä välttämättömyyksiä muutamiksi tunneiksi tai päiviksi, on tavallista, että vahingosta vastuussa olevat pyytävät kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä ylivoimaisen tehtävän edessä.
Jopa työntekijöiden edustajat saattavat loukkaantua vaikeuksiin joutuneiden valitusten takia. Kenellekään ei pälkähdä päähän, että kyse on perussuunnittelun ylimalkaisuudesta, missä on jätetty sivuun yhteiskunnan kriisinkestävyys. Siihen eivät tietenkään ole työntekijät syyllisiä.
Sään ”kerran vuosisadassa” aiheuttamat murheet ovatkin pieniä verrattuna niihin, mitkä ihmisten aiheuttamat saavat aikaan. Ainoastaan sähkön jakelussa sattuvat inhimilliset viat voivat saada aikaan katastrofin, kun suuret osat asutuskeskuksista lämmitetään pelkästään sähkön tukemin menetelmin.
Jos nyt nähtyyn lumivaikeuteen liitetään sähkön jakeluhäiriö, nähdään selvästi, miten keskitetty pelastushallinto selviää tehtävistään. Joutuuko se pyytämään kärsivällisyyttä jäätyneisiin asuntoihinsa loukkuun jääneiltä kansalaisilta?
Miten pelastushenkilöstö selviytyy pidentyneistä matkoista onnettomuus- tai sairastumispaikoille, jos tiet esimerkiksi ovat täynnä lumeen juuttuneita tai ojaan ajaneita muita ajoneuvoja? Ilman näitä vaikeuksiakin ihmiset tietävät, että ambulanssia on turha odotella pian saapuvaksi, vaikka kuinka koskisi!
Ei tarvitse lisätä murhetta ottamalla mukaan aseellisen hyökkäyksen lisä. Silloin mitkään tiet eivät ole käytettävissä siirtymisiin hyökkääjän tulivaikutuksen takia.
Luonto näyttää silloin tällöin yhteiskuntamme toimintakyvyn heikkoudet. Meidän kannattaisi ottaa oppia näistä tilanteista, ettei tarvitsisi katastrofin aikana ryhtyä anomaan lisää varoja järjestelmän toimivuutta varten. Pitäisi kai meidän olla valmiita kriiseihin?
Vai olemmeko sen vitsin ravintola-asiakkaita, jotka tietävät ruokatilausta tehdessään, että vaikka tarjoilija ravintolassa ottaisi tilauksen vastaan, kokki joutuu lähtemään etsimään tilatun ruoan materiaalia!
