Uskoa maalaisjärkeen ja ihmiseen
07.02.2010 8:05
Leena Joensuu
Rekrytoinut parhaat. Tarja Lehtinen (edessä) sanoo rekrytoineensa alaisikseen parhaat. Tässä kuvassa heistä ovat Heidi Timonen (vas.) Jaana Nevalainen ja Tarja Katajamäki. (Kuvaaja: Sauvo Jylhä)
Tuusulan kunnan sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö Tarja Lehtinen sanoo myös, että laki kuntouttavasta työtoiminnasta on ollut hyväksi.
Se on pakottanut kuntia tarttumaan pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen – jopa risuja kuntien nenän edessä heiluttamalla.
Jos kunta ei yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa työllistä yli 500 päivää työttömänä ollutta, se joutuu itse maksamaan tämän työmarkkinatuen.
Lehtisen mukaan hyvä pitää laittaa kiertämään ja aina uskoa siihen, että ihminen on hyvä–jokaisessa ihmisessä on hyvyyttä, jotakin hyvää, vaikka tämä ei aina itse jaksaisikaan siihen uskoa. Silti tiukkuuttakin tarvitaan.
–Kukaan ei ole toivoton tapaus. Pitkäaikaistyöttömien joukosta löytyy todellisia helmiä, vaikka he ovat pitkän työttömyyden aikana menettäneet usein kokonaan itseluottamuksensa ja uskon omiin kykyihinsä.
Näistä helmistä Lehtinen on saanut palautetta heidät rekrytoineilta. On kehuttu tarkkuutta ja vastuunottoa ja sitä, että kaikki pienimmätkin työtehtävät tulevat hoidetuksi ajallaan. Tarja Lehtisen alaiset sanovat, että heidän pomonsa antaa käyttää työssä maalaisjärkeä. Samalla hän on patistanut siihen, että asiat tehdään heti ja itse. Niitä ei tee joku muu ja viidestoista päivä.
–Kun meillä ei täällä yksikössä ole Joku-nimistä henkilöä, joille asioita voisi sysätä, sanoo Lehtinen.
Työntekijät kiittävät esimiestään myös siitä, että hän antaa työntekijöilleen tukea vastuun ohella.
–Tarja on aina sanonut, että hän esimiehenä viime kädessä vastaa yksikön työstä, tapahtui mitä tahansa, mainitsee Tarja Katajamäki, yksi alaisista.
Pomon tuki antaa turvaa, selkänojan, johon tukeutuen on hyvä tehdä työtä. Tukea on sekin, että pomo seuraa, ettei kukaan pääse ylikuormittamaan itseään. Väliin on hyvä vaihtaa kulloinkin vetovastuussa olevia henkilöitä.
–Sosiaalityössä omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. On jaksettava ottaa vastaan asiakkaiden murheita ja oltava empaattinen ja inhimillinen, mutta tiedostettava, ettei tätä työtä voi tehdä, jos menee itse liiaksi mukaan, sanoo Lehtinen.
Tilanne on sama kuin vanhassa kaivovertauksessa, jossa joku on pudonnut kaivoon. Ei auttajan sovi sinne itse hypätä, vaan pysyä visusti maanpinnalla ja pitää veivi kädessään.
–Täytyy myös muistaa, ettemme ole ihmeitten tekijöitä. Paljon riippuu työttömästä itsestään, miten hänen polkunsa työllistymiseen sujuu.
Paljon voidaan kuitenkin tehdä ja tehdään. Laitetaan asioita kuntoon, otetaan yhteyttä eri paikkoihin, ja ohjataan asiakkaita oikeiden palveluiden piiriin. Työntekijöiden kannalta työn ja onnistumisen iloa antaa se, että näkee, miten mielellään kuntouttavassa työssä olevat asiakkaat tulevat aamulla paikalle. Pitkin hampain ei tulla, vaikka alkuun on lähdettykin velvoitettuna.
Lehtisen mukaan työn tulee antaa onnistumisen iloa myös hänen alaisilleen.
–Meillä on työssä motivoitunut ja innostunut porukka, joilla kaikilla on kova työmoraali. Siksi tämän palkinnon olisi oikeastaan kuulunut tulla koko tiimille.
Lehtisen mielestä työ ei saa olla koko elämä, vaikka se on usein tärkeää ja innostavaakin. On oltava muutakin elämää. Hänelle itselleen se on ennen kaikkea perhe, mutta myös ystävät.
–Minä en haikaile ulkomaan matkoista. Kotona on paras olla, elää hyvinkin arkista elämää, mutta löytää sen pienistä iloista ne tärkeimmät asiat. Silloin se on rikasta.
Silti Lehtinen sanoo, ettei ehkä ole tullut sanoneeksi tarpeeksi usein perheelleen ja miehelleen, miten tärkeää heidän tukensa ja olemassaolonsa on.
–Kun opiskelin, mieheni lähti usein lasten kanssa kesämökille, että saisin lukea. Hän on aina kannustanut, kertoo kodinhoitajan työstä eteenpäin kouluttautunut Lehtinen.
