Kamppailulajien jatkuvuus perustuu vahvaan moraaliin

JÄRVENPÄÄ | Järvenpään Kehäkarhujen toiminnassa kiteytyvät urheilun, kuntoilun ja oikeudenmukaisuuden periaatteet, Juha Saurama linjaa. Seuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja puhuu kunnioittamisesta laajassa mittakaavassa.

Kamppailulajeilla ei ole mitään yhteyttä väkivaltaan. Jokainen Kehäkarhujen salin oven avaava saa nähtäväkseen maailman, jossa ei ole sijaa vaaratekijöitä uhkuvalle ylpeydelle.

– Nämä lapset on täytynyt niistää kunnolla täällä, jotta he hallitsevat uuden olotilansa eivätkä ala pöllöillä. Muuten ne olisivat ohjuksia tuolla kadulla. Se on tärkeää, että kukaan ei käytä väärin taitojaan.

Säännöt eivät ole sukupuoli- tai ikäsidonnaisia, mutta nuoren kohdalla on erityisesti nähtävissä ihmisen valtava potentiaali. Kysymys ei ole pelkästään menestystekijöistä kehässä, vaan ennen kaikkea elämässä.

Muuten ne olisivat ohjuksia tuolla kadulla.

Esimerkiksi Järvenpää, Kerava tai esimerkiksi Tuusula eivät ole lintukotoja. Jos edellä mainitut kunnat edustaisivat suomalaisen perinteen tuntemaa taivaankannen ja maanpinnan rajakohtaa, kamppailulajien suosio ei olisi todennäköisesti nykyisellä tasolla Keski-Uudellamaalla.

Kamppailulajien toimintaympäristön tulkitsemiseen Saurama on syventynyt laatiessaan opinnäytetyötä Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Nyrkkeilyseuran johtamisen tueksi tarkoitettu tutkimusta voi soveltaa myös muiden kehäkamppailulajien organisoimisessa.

– Nyrkkeily on lajikontekstina äärimmäisen stressaava urheilijalle. Suoriutuminen tästä stressistä vaatii urheilijalta urheilijalta fyysisten ominaisuuksien lisäksi sitoutunutta harjoittelua, psykologista vahvuutta sekä kunnossa olevia sosiaalisia ihmissuhteita.

– Olin opiskelemassa Pietarissa paikallista huippunyrkkeilyn valmennusta. Valmentajat sananmukaisesti kasvattivat harjoittelijoita hyvin isällisesti. Usein koulu ja nyrkkeilysali ovat vierekkäin, aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa.

Sosiaaliset taustatekijät ovat johtaneet siihen, että nyrkkeilyseurat kantavat myös kasvatuksellista vastuuta harrastajistaan. Kehäkarhujen jäsenillä on hyvin erilaisia taustoja, mutta Saurama nostaa esille lajin ominaispiirteitä, joilla on yhteiskunnallistakin ulottuvuutta.

– Väkivallattomuus harjoitussalin ulkopuolella on päällimmäinen asia, jota on vuosikymmenet painotettu nyrkkeilyssä. Myös säännöllisyys, lupausten pitäminen, käytöstavat ja puhtaus ovat olleet kasvatuksen kiinnekohtia.

Valmentajat ja seuratoimijat ovat tervehenkisen toimintaympäristön luomisessa avainasemassa. Ensimmäiseksi onkin varmistettava, että vetovastuuseen seuloutuu paras kaarti.

– Motivaatio säilyy toiminnassa, joka on mukavaa, mielekästä ja siitä saa kannustusta. Työn on oltava tavoitteellista, tärkeää.

Lapset on täytynyt niistää kunnolla täällä

.

Kehäkarhujen hengessä ei rahalla pelailla. Seuratoimijoita tuetaan kaikilla muilla kuin maallisella mammonalla. Lajikoulutus on paras mahdollinen kiitos ja jatkuvuuden takaava panostuksen kohde, Saurama uskoo.

Vapaaehtoisten, harrastajien ja koko yhteisön kannalta ei ole yhdentekevää minkälaisille moraalisijoille seuran koti on rakennettu. Yhteisistä arvoista kumpuaa - jos on noustakseen - sitten se toivottu yhteishenki.

– Ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden on oltava kunnossa.