Shakki ajaa flow-tilaan

JÄRVENPÄÄ | Kun astelee sisään Järvenpään Shakkikerhon 75-vuotisjuhlaturnaukseen, juolahtaa välittömästi mieleen psykologi Mihály Csíkszentmihályin kehittämä ja nykyisin varsin muodikas flow-tilan käsite. Sitä voisi lyhyesti luonnehtia täydellisen keskittymisen tilaksi, joka todella vapauttaa kaikki omat voimavarat käyttöön. Niin näyttää tapahtuvan, kun kymmenet hiljaiset shakinpelurit suunnittelevat seuraavaa siirtoaan Järvenpään seurojentalon pitkien pöytien varsilla.

Myös isäntäseuran Pekka Asomäki mainitsee keskittymisen yhdeksi shakin parhaista puolista.

– Tässä vetoaa logiikka, joka peliin kuuluu. Shakissa on myös paljon jännitystä, vaikka ulkoisesti ei siltä aina näyttäisikään. Shakkiin todella uppoutuu, se vaatii totaalista keskittymistä, Asomäki tähdentää.

Välillä peliin uppoudutaan niin syvälle, että ulkopuolisia häiriötekijöitä ei huomata hetkeäkään.

Shakki vaatii totaalista keskittymistä.

Asomäki on ollut Järvenpään Shakkikerhossa vuodesta 1978. Shakkimestarin arvonimi tuli vyölle vuonna 1992. Asomäki on voittanut myös kirjeshakin 47. Suomen mestaruuden.

Shakkipelureita pidetään yleensä hiljaisina ja älykkäinä miehinä ja naisina. Asomäki ei stereotypiaa aivan nikottelematta niele.

– Se varmaan tulee siitä, että historiallisesti shakin pelaajat ovat olleet kiinnostuneita matematiikasta ja musiikista, Asomäki pohtii.

Tuotepäällikkönä ja ohjelmistojen parissa työskennelleenä hän kuuluu enemmän matemaattiselle puolelle.

Järvenpään shakkikerho on järjestänyt jokavuotisen avoimen turnauksensa jo 38 kertaa peräkkäin. Tänä vuonna kaksipäiväisessä turnauksessa oli mukana 56 pelaajaa. Pelaajia oli paikalla myös Virosta ja Venäjältä.

Lauantaina pelattiin hieman lyhyemmillä siirroilla kolme kierrosta, kahden kierroksen sunnuntaina arvokasta miettimisaikaa ruuvattiin shakkikelloon hieman enemmän. Sunnuntain pelit kestivät maksimissaan 3 tuntia ja 35 minuuttia.

Pelaajat jaettiin tason mukaan ryhmiin, kaikille tuli yhteensä viisi peliä. Tänä vuonna parhaiden pelaajien A-ryhmän voiton nappasi virolainen Santeri Kukk.

Kilpaileminen ei ainakaan Shakkikerhon puuhamiehen Timo Myyryn mukaan ole lajin ainoa suola.

– Älyllinen haaste tässä vetoaa, kilpailu ei ole pääasia. Jokin viehkeys tässä shakissa vain on.

Parhaiten asian tiivistää Timon veli Jorma Myyry.

– Se, että kysyt shakin parasta puolta, on sama kuin kysyisit elämän tarkoitusta.