Suomalainen hukkasi kaalinsa

Lokakuun alussa vietetään vuosittaista kaaliviikkoa. Viikon tavoitteena on kannustaa kuluttajia kokeilemaan kaalia, sillä kaalien kulutus on vähentynyt viime vuosina.

Vielä vuonna 2007 lähes jokaiseen suomalaistalouteen (eli 95 prosenttiin talouksista) ostettiin vuodessa ainakin yksi kaalinkerä. Vuonna 2008 kaalia osti vastaavasti enää 83 prosenttia talouksista. (Nielsen, 2009)

– Valkokaalia kuluu vain vajaa kaksi kaalinkerää henkeä kohti vuodessa. Punakaalin kulutus osoittaa sen sijaan pientä elpymistä, mutta savoijinkaalia on edes maistanut hyvin harva, Kotimaisten Kasvisten viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen kertoo.

Kulutuksen lasku on Toikkasen mielestä harmillista, koska kotimainen kaali on huokea raaka-aine ja sitä on tarjolla ympäri vuoden.

Keräkaalit myös keventävät ruokavaliota, koska niistä kertyy vain vähän energiaa, 22–24 kcal 100 grammasta.

– Kaalista saa myös C-, E- ja K-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia sekä B-ryhmän vitamiineista tärkeää foolihappoa. Kivennäisaineista merkittävin on kalsium, mutta myös kaliumia, mangaania, seleeniä ja rautaa löytyy.

– Kaaleissa on myös kohtalaisen paljon sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, joilla on merkitystä veren kolesterolitason alentamisessa ja suolistosairauksien ehkäisyssä. Lisäksi niissä on terveyttä edistäviä flavonoideja, jotka saattavat estää karsinogeenien toimintaa, Toikkanen listaa.

Miten kaali muuntuu tähän päivään?

– Ihan ensiksi on opittava pois ylikypsentämisestä, jos mieli tarjota kaalia makunautintona. On tosin niitäkin, jotka pitävät nimenomaan kauan haudutetusta kaalista, Toikkanen sanoo.

Keitetyn kaalin hajusta pääsee puolestaan eroon lisäämällä keitinveteen tilkan viinietikkaa tai sitruunaa.

– Keittämisen alkuvaiheessa kansi kannattaa myös pitää pois kattilan päältä.

Valkokaalia voi kypsentää myös lohkoina uunissa:

– Lohkojen pinta kannattaa sivellä ensin kevyesti öljyllä. Sen jälkeen lohkot voi maustaa suolalla ja pippurilla ja valella päälle vielä hunajaa.