Limmonen nyrkkeilykehien herrasmies

HELSINKI | Harva järvenpääläinen tietää tänä päivänä, kuka on Jorma ’Jomi’ Limmonen. Hän syntyi Käpylässä Helsingissä vuonna 1934 ja muisti hyvin ilmatorjuntatulen Taivaskallion it-patterista sodan aikana.

Lähtö Myrskylän kautta Järvenpäähän turvallisempaan ympäristöön tapahtui Limmoselta jatkosodan aikoina.

1950-luvulla hän oli nuorten miesten idoli silloisessa Järvenpään kauppalassa. Hän aloitti nyrkkeilyuransa jo 1940-luvulla Järvenpää Iskun harjoituksissa lupaavana juniorina Paavo Koivuniemen ollessa hänen esikuvansa.

Järvenpään työväentalolla harjoittelivat silloin myös kellokoskelaiset veljekset Raimo ja Reino Torkkeli, joista jälkimmäisestä tuli Suomen mestari. Vuonna 1952 Jorma Limmonen siirtyi edustamaan Helsingin Tarmoa. Juniori-ikäisenä hän oli jo valmis voittamaan kansallisia ja kansainvälisiä huippuja.

Helsingin olympiakisoihin vuonna 1952 Limmonen oli vielä vuotta liian nuori. Valmentajina hänellä olivat näinä vuosina muun muassa Mauri Luukkonen ja Kalervo Ollila.

Naruhyppelyjaksot kestivät noin puolitoista tuntia.

Limmonen harjoitteli pääasiassa omatoimisesti. Kertomansa mukaan hän meni metsään koko päiväksi ainoastaan tekemään yhtä yksinkertaista askelkuvioharjoitusta.

Naruhyppelyjaksot kestivät noin puolitoista tuntia. Tasapainoharjoittelua hän teki Kyrölän ja Järvenpään välillä kävelemällä yhtä ratakiskoa pitkin. Junat kun kulkivat silloin harvoin – ja junan tulon kyllä kuuli.

Kari Pirttilahden kanssa Limmonen kiersi Tuusulanjärveä juosten 1950-luvun alkuvuosina. Jomin hyviin ystäviin kuuluu edelleen monipuolinen urheilija ja pesäpallon Itä–Länsi-pelaaja Anssi Jokinen, alun perin järvenpääläinen hänkin.

Vuonna 1954 TUL:n liittojuhlissa kehuttiin lehdistössä jo ennakkoon Jomin tulevaa vastustajaa Neuvostoliiton Vladimir Stolnikovia, mutta niin vain hän hävisi nuorelle suomalaiselle.

TUL:n miehinä eivät Jorma Limmonen ja myöhemmin ammattilaisena Euroopan mestaruuden saavuttanut Risto Luukkonen päässeet Melbournen olympialaisiin vuonna 1956. Vastustajistaan Limmonen mainitsee hyvän ystävänsä, silloisen Neuvosto-Eestin maajoukkueen kapteenin Toivo Laittamin.

Maaottelussa he halasivat Jomin voiton jälkeen toisiaan, ja Toivo kuiskasi Jomin korvaan: ”Jomi, onks sulla yhtään purkkaa”. Sitä ei silloin ollut koko Neuvostoliitosta saatavilla.

Eräs nyrkkeilijän uran kovimpia vastustajia oli Tanskan Börje Krogh, joka voitti ammattilaisena Euroopan mestaruuden ja oli maailman listalla kolmantena. Maaottelussa Tanskaa vastaan Jomi voitti hänet keskeytyksellä toisessa erässä.

Rooman olympialaisissa vuonna 1960 järvenpääläinen oli ehkä maailman paras sarjassaan alle 57 kg, mutta semifinaalissa tuli vastaan Italian Franco Musso. Jomi käsitteli häntä mennen tullen tuomarien saatua kuitenkin italialaisen voittajaksi. Musso voitti näin avustettuna myös kultamitalin. Jomi nappasi kuitenkin pronssia.

Niissä kisoissa Italia vei nyrkkeilyssä ainakin viisi kultamitalia, ja niistä voittajista ei ole kuultu sen jälkeen mitään mainittavaa. Tokion kisoissa vuonna 1964 Jomi kertoi olleensa elämänsä kunnossa ja valmis voittamaan kenet tahansa. Vastaan tuli kuitenkin silloisen itäblokin nyrkkeilijä yhdessä omien tuomareittensa kanssa.

Kisat jäivät pettyneen miehen viimeisiksi, ja koko urankin hän lopetti samana vuonna. Kun Jomi joutui lyhyehkön ajan olemaan sairaalassa, maailman eräs kaikkien aikojen parhaita nyrkkeilijöitä, unkarilainen Laszlo Papp, kävi Suomen vierailunsa yhteydessä tapaamassa ystäväänsä sairaalassa.

Jomia ei koskaan tyrmätty.

Elis Ask kyseli häntä myös ammattilaiskehiin. Ask puheli miljoonien tienesteistä, mutta asian vakuus jäi hataraksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän pyysi lähtiessään Jomilta lainaksi 50 markkaa, asia raukesi.

Jomia ei koskaan tyrmätty uransa aikana, eikä hän itsekään mielellään ketään tyrmännyt – kehien herrasmies kun oli.

Aivan pikkupoikana, sodan aikana Jomi löydettiin kolmensadan ehdokkaan joukosta SF-elokuvaan Niin se on poijaat, jossa roolina oli olla Einari Ketolan esittämän korpraali Möttösen poika.

Suomen Filmiteollisuudessa hän työskenteli vuosina 1950–54 kamera-assistenttina, mutta lopullinen työura löytyi Veikkaus Oy:n piiripäällikkönä.

Hänet muistetaan myös eräänlaisena onnentuojana, kun hän meni ruusupuskan kanssa onnittelemaan voittajia ja pyysi samalla haastattelua Veikkaaja-lehteen. Myös Demari-lehteen Pentti Salmi pyysi häntä kirjoittamaan itsestään.

Ongelmana oli kertoa omista voitoista ja etenkin kehua itseään. Ratkaisuksi löytyi ikään kuin ulkopuolisen näkemys: loppulause ”Limmonen voitti” ja nimimerkki JL allekirjoituksena.

Jorma Limmonen on ollut aviossa vaimonsa Eiran kanssa jo 52 vuotta. Hyväkuntoinen pariskunta elelee Helsingin Itäkeskuksen lähellä kauniissa uudessa kerrostalossa. Jomi tekee edelleen toimittajan työtä Budoka-lehden toimituksessa ja tapailee silloin tällöin vanhoja urheilijaystäviään, joiden joukossa on tietysti myös järvenpääläisiä.

Nykyään Limmonen on 75-vuotias terävä-älyinen, hyvämuistinen ja edelleen tiukasti elämässä kiinni oleva vanha mestari.

Written by:

Ota yhteyttä