Häviääkö kirkko julkisuustaistelun?

Kirkosta on viikossa eronnut 20 000 jäsentä. Yleisin selitys on, että kirkko kohtelee kaltoin seksuaalisia vähemmistöjä. Jos eroajat näin sen kokevat, erot ovat perusteltuja.

Ovatko kirkkoon edelleen kuulujat sitten sitä mieltä, että homoja ja lesboja kohdellaan oikein? Sitä ei ole kukaan selvittänyt. Ehkä tiedämme siitä lisää, kun seurakuntavaalit on käyty ensi kuun alussa.

Mitä pitäisi päätellä siitä, että uskon puhtauteen ja Raamattuun tiukasti vetoavat piirit näyttävät kasvattavan kannatustaan seurakuntakiivien keskuudessa? Naispappeuden vastustajilla on jo oma piispa ja papit. Homoparien siunaaminen on kielletty puheenaihe kirkon vaikutusvaltaisimmassa herätysliikkeessä lestadiolaisten keskuudessa. Lakiesitys sukupuolineutraalista avioliittolaista repii kokoomuksen ja keskustan rivejä paljon verisemmin kuin haja-asutusalueiden jätevesilaki, kerjäläislaki tai maahanmuuttokeskustelu.

Arvojen ja asenteiden tasolla on nyt avattu kaappeja, joiden sisällöstä ei kellään näytä olevan varmaa käsitystä. Kristinuskon oppi ja seurakuntien säännöt ovat nyt valinkauhassa.

Vajaat 80 prosenttia suomalaisista kuuluu kirkkoon ja heistä useimmat kohtaavat seurakuntansa ristiäisissä, pyhäkoulussa, musiikkileikkikoulussa, rippikoulussa, häissä, joulukirkossa, leipäjonossa, hautajaisissa ja joka vuosi täytettäessä veroilmoitusta, jossa paljastuu kirkollisveron määrä.

Homokeskustelua enemmän kirkosta eroamiseen on toistaiseksi vaikuttanut työttömyys, kesälomarahojen leikkaukset, palkkaveron korotukset ja veroilmoituksen täyttöhetki. Ne testaavat tapakristillisyyden pysyvyyttä. Oma vaikutuksensa eroamisiin on myös sillä, ettei kirkollisveron maksamattomuus johda kirkollisten etuisuuksien menetyksiin. Kirkollisveroilla kustannetaan myös ei-jäsenten hautaaminen tai sielunhoitopalvelut. Kirkon jäsenet kysyvät nyt asiakasomistajan etujen perään.

A.-P. Pietiläa-p.pietila@lehtiyhtyma.fi