Kuvat ja keikka-arvio – Michael Monroe todisti juhlakonsertissaan olevansa edelleen Suomen rock-taivaan kirkkaimpia tähtiä

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Michael Monroe -juhlakonsertti koettiin Helsingin Kulttuuritalossa 20. lokakuuta 2017.

Ville Laine

Hieman kahdeksan jälkeen perjantai-iltana Kulttuuritalon Aalto-sali täyttyi rytmikkäistä taputuksista, kun loppuunmyydyn salin 1 500 käsiparia vaativat illan juhlakalua, Michael Monroeta yhtyeineen, lavalle. Pian odotus palkittiinkin, kun yhtye tempaisi ilmoille Demolition 23 -kappaleen Nothin’s Alright. Tästä alkoikin kaksi tuntia kestänyt Rock ’N’ Roll show, joka hakee vertaistaan.

30 vuotta soolona ja tuntuu, kuin olisi juuri aloittanut."

Ilman erillisiä välipuheita illan päätähti ja yhtyeensä painoivat alkuun kimaran kappaleita Monroen 30-vuotisen soolouran varrelta. Tässä vaiheessa kuultiin muun muassa ’78, Old King’s Road, One Foot Outta The Grave ja All You Need. Yhtye oli erinomaisessa vedossa ja soundit kunnossa itse Monroen ollessa oma hyperaktiivinen itsensä ja Kulttuuritalon isolla lavalla kuin kotonaan.

Ensimmäisessä puheenvuorossaan Monroe totesi spiikkaavansa englanniksi, jotta kaikki kauempaakin tulleet tulisivat huomioitua. Kauimmat eturivissä olijat olivatkin tulleet juhlimaan Michael Monroen uraa aina Japanista asti. Muuten yleisö oli ihastuttavan heterogeeninen iänkin puolesta, kun kuluneen fraasin mukaan ”vauvasta vaariin” oli väkeä saapunut paikalle. Perinteinen rock-musiikki selvästi puhuttelee ihmisiä edelleen, vaikkei niin ”muodissa” olisikaan.

Monroe tuumasi, että ”30 vuotta soolona ja tuntuu, kuin olisi juuri aloittanut”. Lisäksi hän kehui nykyistä yhtyettään tähän astisen uransa parhaaksi. Tähän onkin helppo yhtyä. Sen verran hyvässä vedossa yhtyeen soitanta on. Yhtyeen vakiintuneessa kokoonpanossa vaikuttavat johtajansa lisäksi monivuotinen aisaparinsa Sami Yaffa bassossa, rummuissa Karl Rockfist sekä kitaristikaksikko Steve Conte ja Rich Jones. Yhtye antoikin soitannallaan parhaan kunnianosoituksen Michael Monroen 30-vuotiselle soolouralle, jota konsertissa juhlittiin.

Konsertin alkupuoliskolla kuultiin vielä ainakin Goin’ Down With The Ship, Trick Of The Wrist, Hammersmith Palais ja Not Fakin’ It. Viimeksi mainitussa lauletaan “Me, I'm just a rock 'n' roll singer, I'm not fakin' it”. Tämä tiivistää hyvin Michael Monroen olemuksen, joka on aitoa ja rehellistä viimeistä hiussuortuvaa myöten.

Michael Monroen olemus on aitoa ja rehellistä viimeistä hiussuortuvaa myöten."

Puolivälin tietämissä oli aika juhlakonsertin ensimmäisen vieraan, kun kolmanneksi kitaristiksi lavalle asteli ruotsalaisen Backyard Babiesin Dregen. Varsin luontevaa, onhan Dregen ollut aiemmin yhtyeen jäsen Horns And Halos -albumilla. Albumilta soitettiinkin yhdessa Dregenin kanssa Ballad Of The Lower East Side, Eighteen Angels, Stained Glass Heart, Child Of The Revolution ja Horns And Halos.

Tämän jälkeen oli vuoro seuraavien vierailijoiden, kun lavalle saapuivat Apocalyptican Eicca Toppinen sekä tuttu naama jo vuosien takaa eli Nasty Suicide, joka soitti Monroen ja Yaffan kanssa jo Hanoi Rocksissa. Ilmoille kajahtikin Hanoi Rocksin Don’t You Ever Leave Me. Nasty Suicide viihtyikin lavalla kitaran varressa koko loppukonsertin ajan. Perään kuultiinkin lisää Hanoi Rocksia muun muassa Malibu Beach Nightmaren ja CCR-laina Up Around The Bendin muodossa. 

Uran on syytä olettaa jatkuvan vielä pitkään."

Monroe kyseli aina välillä ”Are you still having fun?” ja kaikesta päätellen hauskaa oli. Sen verran yleisö jaksoi pitää meteliä ja laulaa mukana koko kaksituntisen ajan. Varsinainen setti päättyi Dead, Jail Or Rock ’N’ Roll -kappaleeseen, jonka aikana lavalla nähtiin illan viimeinen vierailija, Monroen suojattina Voice Of Finlandista tunnetuksi tullut Andrea Brosio.

Encore-osuuden aikana kuultiin vielä neljä kappaletta, muun muassa Hanoi Rocks klassikot Tragedy ja Taxi Driver. Illan päätti Golden Earring -laina Radar Love. Tämän jälkeen kumarrukset ja yksi etappi on saatu päätökseen. Michael Monroe on 55-vuotiaana verevämmässä kunnossa kuin monet vuosikymmeniä nuoremmat artistit, joten uran on syytä olettaa jatkuvan vielä pitkään.

Michael Monroe -juhlakonsertti, Kulttuuritalo, Helsinki, 20.10.2017.
Teksti ja kuvat: Ville Laine

Lisää aiheesta

Keikka-arvio: Airbourne perusasioiden äärellä Helsingissä
Written by:

Ota yhteyttä