JäPS:n naperofutarit pelasivat ensimmäisen oikean pelinsä

Kun Järvenpään Palloseuran edustusjoukkue pelasi sunnuntaina ensimmäistä puoliaikaa närpiöläisseura Kraftia vastaan, vilisi katsomon takana pieniä banaaneja. Seuran 3-5 -vuotiaat naperofutarit valmistautuivat väliajalla käytäviin otteluihin banaanihipan ja muiden vauhdikkaiden leikkien merkeissä. Akseli Hietarinta oli intoa täynnä. Hän muistutti tuon tuostakin joukkuetovereitaan siitä, että kyseessä on ihan oikea peli. Luotto omiin pelitaitoihin oli vahva.

– Yleensä olen isiä parempi pelaamaan. Teen enemmän maaleja kuin isi, ja olen aina johdossa, 4-vuotias poika kertoi.

Parasta jalkapallossa on Akselin mielestä pelaaminen ja ennen kaikkea voitto. Häviöitäkin on tullut. Välillä ne harmittavat, välillä eivät.

Akseli oli nyt menossa pelaamaan ensimmäistä oikeaa jalkapallo-ottelua, ja tunteet olivat sen mukaiset.

– Jännittää, pelimies totesi pontevasti.

Aion tehdä sata maalia.

Hän kertoi osaavansa hienoja temppuja pallolla. Yhdessä sellaisessa hän on erityisen taitava.

– Osaan pitää ilmapalloa ilmassa yhdellä sormella.

Ottelussa hän aikoi tehdä monta maalia. Akselin vaatimaton veikkaus oli sata. Ihan niihin lukemiin hän ei päässyt, mutta teki joukkueensa kolmesta maalista kaksi.

Meno nurmella oli vauhdikasta, kun neljä naperojoukkuetta pelasi kahdella pienellä kentällä. Vauhdin hurmassa ei aina muistanut kumpaan suuntaa palloa piti potkia. Onneksi valmentajien huudot kentän laidoilla auttoivat, kun innokkaat jalat alkoivat potkia palloa kohti omaa maalia. Eikä hymy hyytynyt silloinkaan, kun vastustaja teki maalin. Mitäs siitä, ensi kerralla minä, tuntui pelaaja jos toinenkin tuumivan.

3-vuotias Rasmus Levander oli pelin jälkeen hiirenhiljaa. Sanainen arkku ei auennut, vaikka toimittajatäti kuinka uteli. Syykin selvisi pian. Isä oli luvannut pillimehun, ja ennen sitä ei voinut lehdistölle lausuntoja antaa. Rasmus nautti vadelmamehunsa antaumuksella ja antoi sen jälkeen muutaman valitun kommentin.

– Minusta tulee isona suunnistaja, poika vastasi kysymykseen jalkapallouran jatkosta.

– Rasmuksen vaari on innokas suunnistaja, ja he ovat yhdessä käyneet katomassa miltä rastit näyttävät, isä Sami Levander selvensi.