Ministereiksi valittavien on perustuslain mukaan oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Määritelmän joustavuus näkyy siinä, että ministeri Kauko Juhantalo tuomittiin valtakunnanoikeudessa omien ja valtion rahojen koplaamisesta, valtiovarainministeri Iiro Viinanen tiesi devalvaation tulevan mutta väitti muuta, pääministeri Anneli Jäätteenmäki jäi kiinni valheista ja pääministeri Matti Vanhanen on venyttänyt totuutta kuin purukumia.
Seuraava hallitus valitaan ensi vuoden toukokuussa eduskuntavaalien jälkeen. Mikäli mielipidetiedustelut pitävät paikkansa, Timo Soinin perussuomalaiset saavat 15–20 kansanedustajan paikkaa. Se merkitsisi, että seuraavassa hallituksessa istuisi 2-3 perussuomalaista ministeriä. Johtava hallituspuolue olisi kokoomus ja kolmantena olisi joko keskusta tai demarit.
Soini ei vielä ole kertonut, miten rajuilla viilloilla hän leikkelee talouden tasapainoon. Valtionvelan kasvun pysäyttäminen merkitsee kahden miljardin euron uusia menoleikkauksia joka vuosi seuraavien neljän vuoden aikana.
Suurimmat menoleikkaukset onnistuvat vain isoissa menokohteissa sosiaali-, terveys- ja koulutusrahoissa. Ministerinä Soini joutuu ottamaan leskeltä rovon, viemään vanhuksilta toisen ihokkaan ja pakottamaan opiskelijat kireämpään lukutahtiin. Soini istuu hallituksessa, joka korottaa arvonlisäveroa, mikä nostaa ruuan hintaa, tekee liikenteen ja kaikki muut ostopalvelut nykyistä kalliimmiksi. Samaan aikaan ei ole odotettavissa isoja palkankorotuksia.
Soini voi selvitä testistä, mutta miten siitä selviytyvät muut perussuomalaisten kansanedustajat? Heillä ei ole kokemusta politiikasta, taloudesta, yhteistyöstä tai yhteisten asioiden hoidosta. Soinin suurin riski on iso vaalivoitto, joka voi hajottaa koko puolueen. Poliittiseksi herraksi on nyt helppo päästä, mutta sellaisena on vaikeata olla.
Vastaava päätoimittajaa-p.pietila@lehtiyhtyma.fi