Tähtäimessä tasan sata maratonia

Keravalainen Jari Kortelainen on juossut jo 80 maratonia. Vaikka ikää on mittarissa 52 vuotta, ei askel paina. Tämän vuoden Helsinki-City Maraton taittui aikaan 3.42. Se oli Kortelaiselle jo 28. Hki-City.

– Juokseminen ja liikunta yleensäkin on minulle elämäntapa. Olen liikkunut ihan pienestä asti, hän sanoo.

Ensimmäisen maratoninsa hän juoksi 25-vuotiaana vuonna 1984, silloin aikaa kului 3 tuntia ja 17 minuuttia. Kaikkien aikojen oma ennätys on 3.04.

Kilometrejä kertyy juosten vuodessa noin kolmetuhatta. Maraton on juoksulajien ja kestävyysurheilun ehdoton kuninkuusluokka. Se on rankka kokemus sekä fyysisesti että henkisesti. Mikä saa miehen lähtemään niin pitkälle matkalla aina vain uudestaan?

– Maraton on aina seikkailu. Koskaan ei voi tietää mitä oireita matkalla kohtaa. Se on sillä lailla arvaamaton, Kortelainen sanoo.

Kestävyysjuoksussa häntä kiehtoo myös itsensä voittaminen.

– Se tunne, kun pääsee maaliin on aina ihan mahtava. Siitä saan ”kicksini”. Maratonista tulee niin hyvä mieli pitkäksi aikaa. Sitä kun on kerran maratonin juossut, ei poissa enää malta pysyä.

Tullimiehenä työskentelevä Kortelainen sanoo myös saavansa liikunnasta voimaa työelämän haasteisiin.

- Kyllä se auttaa jaksamaan joskus kiireisessäkin arjessa.

Kahdesta neljään maratonia vuodessa juoksevalla Kortelaisella on selkeä tavoite, jonka hän nyt uskaltaa jo paljastaa.

– Olen päättänyt, että kun 100 maratonia tulee täyteen, niin sitten saa riittää. Se on mukava tasaluku, mihin on hyvä lopettaa.

Liikuntaa ja juoksemista hän ei tietenkään jätä kokonaan tämänkään jälkeen.

Useat maratonmatkat vuodessa ovat tuoneet kuninkuusmatkan taivaltamiseen jo tiettyä rutiininomaisuutta ja rentoutta.

– Kun ennätykset on jo tehty, niin enää ei tarvitse jännittää. Juoksemisesta voi nauttia täysin sydämin. Muiden kanssa ei ole tarve kilpailla, paitsi itsensä, hän toteaa.

Kaikki tähän mennessä juostut maratonit ovat menneet miehen itsensä mielestä hyvin. Kertakaan matka ei ole jäänyt juoksijalta kesken.

– Aina on taisteltu loppuun asti. Luulen, että monipuolisesta harjoittelusta ja liikuntataustastani on hyötyä, että paikat ovat kestäneet. Iän myötä verryttely ja venyttely ovat tulleet entistä tärkeämmiksi.