Mont Blanc on viimein huiputettu!

Gran Paradiso on valloitettu ja ryhmä nappasi selfien Madonna patsaan luona. Kuvassa alppiopas Alberto, Henna, Thomas, Dustin, Tuomas ja Olli.

Goutierin majalta matka jatkui vielä tuntien ajan ylöspäin.

Olli Kamunen

Järvenpään Scouttien Dustin Ehalt ja Thomas Sundman Mont Blancin huipulla

Olli Kamunen

JÄRVENPÄÄ | Järvenpään Scoutit lensivät elokuun lopussa Geneveen, josta matka jatkui sunnuntaina 27.8 Chamonixiin.

Järvenpään Scouttien aikuisryhmän kahdeksan jäsentä sai yli puolitoista vuotta sitten hullulta tuntuva idea vuoren valloittamisesta.

Ajatuksesta syntyi projekti ja yli vuoden kestänyt Operation4810 eteni kohti omaa huippuaan. Vaikka yli viikon kestäneellä vaelluksella Italian aurinko lämmitti mukavasti, niin silti kylmä tuuli puhalsi kasvoille ja jaloissa tuntui nousun rasitukset.

Kaikkien retkikuntalaisten sopeutuminen korkealla oloon onnistui hyvin.

Vapaapäivän jälkeisenä aamuna herätyskellot soivat neljän aikaan yöllä. Aamiaisen jälkeen taksit veivät retkeilijät Ranskan puolelle Chamonixiin, jossa yhdessä oppaiden kanssa alkoi Mont Blancin valloitus.

Sääennusteet lupasivat huonoa säätä ja pääopas Alberto oli tyylilleen sopivan skeptinen siihen, ettei meidän ryhmämme tulisi pääsemään huipulle saakka.

Sää muistutti Suomen juhannusta. Noin kahdessa tuhannessa metrissä alkoi tuulla ja sataa. Vaatteet ja varusteet alkoivat kastua, ja huolimatta siitä retkikunta jatkoi hyvillä mielin ylöspäin.

Noin neljän tunnin vaelluksen jälkeen sää alkoi muuttua todella huonoksi. Alkuperäisiä suunnitelmia muutettiin jäämällä TeteRoussen majataloon, noin kilometriä alemmaksi alkuperäisestä suunnitelmasta.

Loppupäivä kuivateltiin märkiä vaatteita pitämällä niitä päällä. Illallisen jälkeen pidettiin kokous oppaiden johdolla, jossa käytiin läpi kahden seuraavan päivän suunnitelmat.

Sään huononemisesta johtuen, matka ylös olisi pidempi, raskaampi ja vaarallisempi.

Aamuyöllä neljän aikaan edellisen päivän kylmä ja märkä sää oli tehnyt tehtävänsä. Kahdeksan hengen retkikuntamme kutistui viiteen. Sairastuneet ja selkäkipuiset siirtyivät kannustusjoukkoihin ja palasivat alaspäin.

Majatalosta matkamme jatkui lähes pystysuoraa nousua seuraavat kolme tuntia Goutierin majataloon. Matkalla ylitettiin sykkeen nostattava vaarallinen Gran couloirin kiviränni.

Aamu yhdeksältä nautittiin lounas avaruusasemaa muistuttavalla majatalolla, josta matka jatkui ylöspäin, huipulla oli matkaa vielä noin viisi tuntia.

Noin kolme tuntia ennen huippua, väheni porukka neljään kun Dustin, Thomas, Henna ja Anssi jatkoivat matkaa kohti Mont Blancin huippua.

Aurinko paistoi ja uhkaavat pilvet jäivät taakse. Retkikunta alkoi väsähtää ennen huippua. Voimia oli säästettävä myös monen tunnin matkalle alaspäin.

Viimeiset köysistön vaihdokset ja Mont Blancin huippu alkoi häämöttää.

Noin kahden aikaan perjantaina retkikunnan neljä jäsentä saavutti Alppien korkeimman vuoren huipun. Huipulla ehdittiin ihastella maisemia. Mont Blanc on viimein huiputettu!

Vaikka lopulta vain neljä kahdeksan hengen retkikunnasta pääsi Mont Blancin huipulle, silti kaikki onnistuivat tavoitteessaan. Koko viikon retkikunta piti huolta ja tsemppasi toisiaan ja yhdessä juhlittiin projektin onnistumista.

Huipulla tuulee

Tällä palstalla julkaistaan Länsi-Uusimaan urheilukolumneja.