Viihde

Tutkija: Keskimääräinen viikkoraha on ala-asteikäisellä 5–7 euroa

Pääsääntö on, että talouden taantuma ei suuresti vaikuta viikkorahoihin, sillä lapsen menoista karsitaan viimeisenä, Terhi-Anna Wilska huomauttaa.

Johanna Erjonsalo

Palkanmaksun aika. Taasko se viikko vierähti? Mitä? Jäikö viime viikko ja sitä edellinen väliin?

Moni lapsiperhe pohtii, miten usein viikkorahaa maksaisivat ja millä summalla. Onko viikkoraha sittenkään oikea vaihtoehto?

Vai pitäisikö lapselle antaa raha vain silloin, kun hän sitä tarvitsee?

Tutkijan mukaan alle puolet suomalaislapsista saa yhä viikkorahaa.

Viikkorahan määrä on Terhi-Anna Wilskan mukaan kasvanut maltillisesti.

– Viikkorahat ovat kehittyneet samaa tahtia kuin väestön tulokehitys. Mitään suuria kasvu- tai laskupiikkejä ei ole ollut. Suurin piikki tähän mennessä oli 2000-luvun alussa, kun markka vaihtui euroon.

Lapsen menoista karsitaan viimeisenä.”

Poikkeuksiakin on. Jos lapsi on saanut kohtuullisen suurta viikkorahaa ja perheen taloudellinen tilanne muuttuu äkillisesti, lapsen viikkoraha luonnollisesti putoaa.

– Pääsääntö on, että talouden taantuma ei suuresti vaikuta viikkorahoihin, sillä lapsen menoista karsitaan viimeisenä, Wilska huomauttaa.

Viikkorahan maksamisella on merkitystä, koska lapselle oma raha on pienessä mittakaavassa yhtä tärkeää kuin aikuisellekin.

Tutkija sanoo, että lapset ja nuoret pitävät säästämisestä.

– Noin puolet laittavat viikko- ja lahjarahoistaan ainakin osan säästöön, ja nauttivat siitä, että heillä on ylimääräistä rahaa.

Lapselta saattaa hävitä oman rahan käsitys, kun hän saa rahaa aina pyytäessään.”

Osa perheistä ei maksa viikkorahaa lainkaan, vaan antaa rahaa lapselleen, kun tämä tarvitsee sitä.

Tässä tavassa on Wilskan mukaan omat riskinsä.

– Lapselta saattaa hävitä oman rahan käsitys, kun hän saa rahaa aina pyytäessään.

Vanhemmillakaan ei välttämättä ole todellista mielikuvaa, kuinka paljon he ovat antaneet rahaa tietyssä ajassa.

Viikkorahat opettavat lapsen paremmin hallitsemaan rahan käyttöään.

– Kun summa, käyttökohde ja säännöt on sovittu ja niissä pysytään, Wilska täsmentää.

Hän sanoo, että osa vanhemmista maksaa viikkorahan lisäksi – tai pelkästään – lapselle hänen tekemästään suorituksesta.

Pojille luvataan suorituksista yleensä useammin rahaa kuin tytöille.

– Pojille maksetaan useammin esimerkiksi hyvistä kouluarvosanoista. Jokaisesta hyväksi katsotusta arvosanasta kokeessa tai todistuksessa saa tietyn summan.

Osa perheistä on päättänyt maksaa kotitöistä. Hyvä puoli on, että lapsi oppii tekemään työtä.

Ongelmaksi saattaa tulla, että tavallisia kotitöitä ei tehdä, jos työstä ei makseta.

Keskimääräinen viikkoraha ala-asteikäisillä on 5–7 euroa. Yläasteella viikkoraha on 10–15 euroa.

– Maksetut viikkorahat vaihtelevat +-10 euroa perhe- ja lapsikohtaisesti. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä pienempi ero on.

Wilska ei usko, että viikkorahat katoavat tulevaisuudessa kokonaan.

– Maksamisen säännöllisyys saattaa vaihdella. Välillä viikkoraha jää maksamatta ja sitten maksetaan useampia viikkoja kerrallaan. Jotkut lapset saavat kuukausirahaa.

Viikkorahaa vertailtaessa on huomioitava, mitä lapsen pitää sillä hankkia.

– Osa ostaa pelkkiä herkkuja, osa joutuu ostamaan esimerkiksi myös kaverilahjat viikkorahoillaan.

Yleisimmin viikkoraha kuluu karkkeihin, herkkuihin ja pikkutavaroihin ja -teknologiaan.

– Käyttökohteet ovat pysyneet vuosikaudet samanlaisina.

– Osin siihen vaikuttaa viikkorahan määrä, koska se on varsin pieni, eikä se ole merkittävästi kasvanut reaalisesti, sen käyttökohteetkin pysyvät lähes entisenlaisina.

Nuorten herkuttelua kritisoidaan välillä ankarastikin. Wilskasta ei ole huolestuttavaa, että lasten ja nuorten viikkorahat kuluvat herkutteluun.

– Koska viikkoraha on kohtuullisen pieni, herkuttelu ei ole lapsille terveysriski. Merkittävämpää on, kuinka paljon vanhemmat ostavat lapsilleen herkkuja ja millaiset perheen ruokatottumukset ovat yleisesti.

Kuka Terhi-Anna Wilska?

sosiologian professori Jyväskylän yliopistossa

Tutkinut parin vuosikymmenen ajan kulutuskäyttäytymisen, kulutusasenteiden ja elämäntyylien muutoksia.

Puhunut lasten ja nuorten medialukutaidon kehittämisen puolesta.

Uskoo, että kulutus on muuttunut nuorille arkiseksi toiminnoksi, jota ei tarvitse problematisoida.

Lapsiin suunnattu markkinointi on hänestä Suomessa varsin tiukasti rajoitettua. Brändit eivät ole Wilskan mukaan suomalaislapsille niin tärkeitä kuin yleensä kuvitellaan.

Pienituloiset panostavat jälkikasvuun suhteessa eniten

Alle 18-vuotiaiden osuus perheen kulutuksesta on kasvanut.

Samaan aikaan tulo- ja kulutuserot ovat lisääntyneet perheiden välillä.

Silti pientuloisissa perheissä panostetaan Wilskan mukaan jälkikasvuun suhteellisesti enemmän kuin suurtuloisissa perheissä. Yleensä kuluttaminen kohdistuu silloin lasten harrastuksiin.

Harrastuksiin, urheiluvälineisiin, tekniikkaan ja tapahtumissa, konserteissa ja elämyskeskuksissa käynteihin panostetaan enemmän, kun kalliit yhteiset projektit, kuten matkat, vähentyvät.

Lasten ja nuorten sananvaltaa kulutuspäätösten teossa ei pidä Wilskasta väheksyä.

Jälkikasvu vaikuttaa voimakkaasti erityisesti ruuan ja päivittäistavaroiden hankintaan, samoin kuin tietokoneiden ja elektroniikan valintaan.Mitä paremmin kommunikaatio vanhempien ja lasten välillä toimii ja mitä selkeämmin vanhemmat asettavat rajoja kulutukselle, sitä harvemmin lasten kulutusasenteet ovat materialistiset.

Lähde: Kuluttajatutkimuskeskus

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat