Paikallisurheilu

Tuore eläkeläinen keskittyy urheiluun

Valmentaja Eila Kelo viihtyy hyvin urheilukentillä. Ohjamisen lisäksi töihin kuuluu aitojen ja muiden urheiluvälineiden siirtelyä.

Sari Saarelainen

JÄRVENPÄÄ | Keskiuusmaalaisen yleisurheilun tuloslistoja on vuosia hallinnut yksi sukunimi: Kelo. Valmentaja Eila Kelon ja Martti Kelon lapsista Milla, 35, Niina, 33, ja Miikka, 30, ovat harrastaneet pienestä pitäen monipuolisesti yleisurheilua ja ovat Kalevan kisojen vakiokävijöitä.

Lasten monipuolisuusgeenit ovat peräisin Eila Kelolta, joka voitti päälajissaan korkeushypyssä SM-kultaa vuonna 1970. Kaikkiaan hänellä on Kalevan kisoista yhteensä tusinan verran mitaleita korkeushypystä ja viisiottelusta.

Heinäkuun alussa 65-vuotias Eila Kelo jäi eläkkeelle tutkimusassistentin työstään.

– Yritän antaa nyt urheilulle vielä enemmän. Minulla on 25 valmennettavaa, tuore vapaaherratar suunnittelee.

Urheilijakonkarin mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet hänen oma ensimmäinen Suomen mestaruutensa vuodelta 1970, ja Niina-tyttären valmistautuminen vuonna 2008 Pekingin olympialaisiin, missä 7-ottelija sijoittui 23:nneksi pistein 5 911.

Omien lastensa lisäksi Eila Kelo on valmentanut useita muita urheilijoita. Jälkikasvu jatkaa äitinsä viitoittamalla tiellä myös valmentajina.

– Minulla on ollut paljon valmennettavia, jotka ovat päässeet arvokisoihin, Kelo iloitsee.

Lähes jokaisella urheilijalla tuntuu olevan nykyään erilaisia vammoja ja vaivoja, jotka häiritsevät harjoittelua.

– Urheilijoiden vammat ovat lisääntyneet. Yksi syy on se, että lapsuuden liikunta on erilaista kuin ennen. Ongelmana on, että jalkapohjat ovat liian löysiä. Siitä johtuvia virheellisiä asentoja täytyy sitten korjailla. Omilla lapsillani ei ole ollut rasitusperäisiä vammoja, valmentajakonkari tietää.

Toisena syynä Kelo näkee juoksuratojen pinnoitteen.

– Hiilimurska olisi parempi harjoitusalusta jalalle.

Kumipohjaisia ratoja kuten tartan ja mondo valmentaja pitää liian kovina harjoituksiin, mutta kilpailuissa ne ovat hyviä.

Kolmantena syynä loukkaantumisiin Kelo pitää liian nuorena aloitettua yksipuolista treeniä.

– Se on kuitenkin ryhmä- ja valmentajakohtaista. Esimerkiksi seuroilla, joilla on talvisin halli käytössä, ei välttämättä tule tehtyä huoltavia harjoituksia. Harjoitusten monipuolisuus on vain valmentajan mielikuvituksesta kiinni.

Valmentaja ei voi jäädä lepäämään laakereilleen.

– Valmentajan on pysyttävä kehityksessä mukana ja opiskeltava lisää koko ajan.

Kelo on mielestään valmentajana pehmo.

– Jos urheilijalla menee huonosti, olen aina hänen puolellaan ja tuen häntä, en ala huutaa.

Omien lasten ja toisten lasten valmentamisessa ei ole Kelon mielestä eroa.

– Milla ja Miikka tekivät aina kuten sanoin, Niina on ollut aina kriittisempi. Nyt en juurikaan valmenna Niinaa kuin kisatilanteissa, paitsi keihäässä. Kotoa löytyy hänelle siihen opastusta. Tero (Pitkämäki) on mukava nuori mies, ei mikään jääräpää, Kelo kehuu vävypoikaansa.

Lue lisää Eila Kelon ajatuksista sanomalehti Keski-Uusimaasta sunnuntaina.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikallisurheilu

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat