Kulttuuri

Sibelius sysäsi veistäjän sellaiseen vauhtiin joka ei lopu vieläkään

Erkki Erosen pitkä veistäjänura on tuottanut näköisiä ja abstrakteja teoksia, eikä taiteilijan mieli lepää vieläkään.

Sibeliuksen kipsimuotti jäi Erkki Erosen ateljeehen, mutta lukuisat muut veistokset ovat nyt Järvenpään taidemuseossa. Kävelevää Sibeliusta esittävä pronssipatsaskin on näköetäisyydellä.

Anton Soinne

JÄRVENPÄÄ | Kuvanveistäjä Erkki Erosen laaja tuotanto todistaa, että hän on ahkera, sitkeä ja määrätietoinen taiteilija.

Eronen rakensi vuonna 1956 eli tasan 60 vuotta sitten itse sahaamistaan laudoista taitelijakodin Järvenpään Vehkatielle ja ryhtyi talon kylkeen rakennetussa ateljeessa töihin.

– Täällä Järvenpäässä ovat syntyneet kaikki keskeiset työni, Eronen sanoo.

Veistäjä täyttää 90 vuotta tänään, mutta työskentely jatkuu yhä. Pari vuotta sitten valmistui suurehko Kaksin aina kaunihimpi -marmoriveistos, jota voi nyt ihailla Järvenpään taidemuseoon kootussa näyttelyssä.

Erosen ura lähti nousuun, kun päiväkävelyllä olevaa säveltäjämestari Jean Sibeliusta esittävä pronssiveistos valmistui ja paljastettiin vuonna 1964 presidenttipari Urho ja Sylvi Kekkosen silmien edessä Järvenpään Tapiola–puistossa. Yli 50 vuotta sitten veistetty Sibelius kävelee nyt Järvenpää–talon nurkalla.

– Sain ensikosketukseni Sibeliukseen, kun hain vuonna 1950 Wäinö Aaltosen oppilaaksi ja avustajaksi. Hän vei minut ateljeensa takapihalle ja kysyi, että ootko veistänyt kiveä? Myönsin, joten hän käski minun veistää marmorijäljennöksen hänen tekemästään Sibeliuksen muotokuvasta, Eronen muistelee.

Aaltonen lähti kuukauden kesälomalle. Eronen veisti puolestaan yötä myöten ja sai kuin saikin talonmies Otto Lindqvistin antamien vinkkien avulla veistoksen valmiiksi.

– Mestari katseli sitä hetken ja kuittasi, että perkeleen hyvin tehty. Pääsin Wäinön oppilaaksi ja avustajaksi. Hän oli hyvä opettaja ja jopa kuin isä pojalle, Eronen kertoo.

Sibelius tuli uudestaan vastaan 1960-luvulla, kun Suomessa järjestettiin suuri Sibelius–monumenttikilpailu. Eronen oli jo harjoitellut Aaltosen opissa säveltäjän pään veistämistä, joten hän veisti kilpailuun näköisluonnoksen päiväkävelyllä olevasta Sibeliuksesta.

Kilpailussa ei tullut palkintoa, mutta Sibeliuksen suku ja Järvenpään kauppala halusivat teettää siitä pronssiveistoksen.

– Olin vielä aloitteleva veistäjä, joten tilaajat suhtautuivat epäluuloisesti. Sain silti tilauksen, joten veistos valmistui 1964, Eronen muistelee.

Ahkera veistäjä alkoi saada Sibeliuksen jälkeen suuria ja pieniä veistostilauksia. Järvenpään kotiateljeessa syntyi sekä näköisveistoksia että abstrakteja teoksia.

Järvenpään karussa betonikirkossa on puuhun veistetty alttariveistos Krusifiksi, valtion virastotalon edustalla ilkikurinen Pikku–Kalle, Vanhankylänniemessä veteraanien muistomerkki Veljeä ei jätetä ja kaupungin teknisen varikon pihalla suihkukaivoveistos Soihtu.

Erkki Eronen

Syntyi 11. maaliskuuta 1926 Pälkjärvellä.

Taiteilijakoti 1956 Järvenpäähän.

Kuvanveistäjäliiton jäsen.

Taiteilijaeläke 1988.

Taideopintoja 1948–51 Ateneum, 1954–55 Vapaa taidekoulu, Wäinö Aaltosen oppilas ja avustaja 1950–51 ja 1959.

Julkisia veistoksia mm.: Sibelius–monumentti (1964), Järvenpään kirkon alttariveistos Krusifiksi (1968), Pikku–Kalle (1980), Soihtu (1993), Tuhoutuneet tähkät (1994), Veljeä ei jätetä (1995), Nimikirja (1999), Siivet (2004).

Lisää aiheesta: 

Esillä hieno kattaus Erkki Erosen veistoksia usealta vuosikymmeneltä23.2.2016 10.55

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat