Paikallisurheilu

Liikunnan uusi opetussuunnitelma palauttaa oppiaineen takaisin opettajille – "Koululiikunta ei ole kilpalajien palvelija"

Liikunnan uuden opetussuunnitelman tavoitteena on, ettei yksikään oppilas kokisi koululiikuntaa vastenmielisenä.

Hyrylän koulukeskuksen liikuntaluokalla aloittanut Ilja Teerikorpi tasapainoili Metsäpirtin seikkailuradalla Tuusulan liikuntaluokkien yhteisessä training camp -päivässä viime viikolla.

Riikka Lamminen

KESKI-UUSIMAA | Cooperin testiä ei enää juosta, eikä oikeastaan mitään urheilulajejakaan enää opeteta peruskoulun liikuntatunneilla, kun uusi opetussuunnitelma (OPS) astui voimaan tänä syksynä.

Näin ainakin voi päätellä liikunnan uuden opetussuunnitelman ympärillä käydystä julkisesta keskustelusta.

Liikunnan OPS-työryhmän puheenjohtajan, tuusulalaisen Matti Pietilän mukaan väitteissä on totta toinen puoli.

Cooperin testiä ei itse asiassa mainita kertaakaan uudessa OPSissa.

Arvioinnin yleisissä periaatteissa sanotaan, että ”oppilaita ja heidän suorituksiaan ei verrata toisiinsa, eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.”

Liikunnan osalta tämä tarkoittaa, että arvioinnin kohteena ovat oppiminen ja työskentely, ei esimerkiksi oppilaiden fyysinen kunto.

– Cooperin testin juokseminen on yhä jokaisen liikunnanopettajan päätettävissä. Tulokset eivät vaan saa vaikuttaa arviointiin, opetusneuvos Pietilä huomauttaa.

Eri urheilulajejakin harjoitellaan yhä liikuntatunneilla. Tulevaisuudessakin siis pelataan pesäpalloa ja jääkiekkoa, hiihdetään ja telinevoimistellaan.

Ne eivät vain ole opetuksen ydinasia.

– Lajilähtöisyydestä pyritään irrottautumaan. Palautamme oppiaineen omistajuuden urheilulta kouluille ja opettajille, Pietilä sanoo.

Erilaisten kilpalajien sijasta liikuntatuntien keskiöön nostetaan motoriset perustaidot, kuten heittäminen, liukuminen, tasapainoilu ja hyppiminen.

Perustaitoja voidaan toki jatkossakin harjoittaa tuttujen urheilulajien avulla.

– Pesäpallossa harjoitellaan pallon heittämistä ja kiinniottamista, luistimilla liukumista ja tasapainoa, Pietilä selventää.

Opettajat voivat – ja heidän on jopa suositeltavaa – muokata ja yhdistellä lajeja niin, että perustaitojen oppiminen on optimaalista.

– Samalla tunnilla voidaan pelata monia eri joukkuepallopelejä tilaa, välineitä ja sääntöjä vaihdellen. Välillä voidaan pallotella käsillä, välillä jaloilla.

Rion olympialaisten jälkeen suomalainen huippu-urheilu on saanut paljon lokaa niskaan. Viekö uusi liikunnan opetussuunnitelma nyt viimeisetkin pohjat suomalaiselta urheilumenestykseltä?

Eivätkö oppilaat kohta tiedä edes jalkapallon perussääntöjä?

Pietilä ei halua asettaa koululiikuntaa ja kilpaurheilua vastakkain, mutta hän korostaa, että koululiikunnan tehtävä ei ole palvella yksittäisten kilpalajien intressejä.

– Liikunnan tehtävä kouluaineena on kasvattaa liikkumaan ja liikunnan avulla, Pietilä siteeraa uutta OPSia.

Kun tässä tehtävässä onnistutaan, pitäisi sen tulevaisuudessa näkyä positiivisesti myös suomalaisessa kilpaurheilussa.

– Kyse on siirtovaikutuksesta. Lajitaitojen harjoittelu ei vahvista perustaitoja, vaan toisin päin.

Liikunnan opetussuunnitelma uusitaan noin kymmenen vuoden välein. Kun edellinen saadaan valmiiksi, aletaan jo vähitellen valmistella seuraavaa.

Pietilä itsekin työskenteli liikunnan uuden OPSin hyväksi viimeiset kymmenen vuotta. Valmista tuli joulukuussa 2014 ja käyttöön uusi opetussuunnitelma otettiin nyt syksyllä 2016.

Massiivisesta hankkeesta kertoessaan Pietilän puheessa toistuu vähän väliä nimet Deci ja Ryan.

Kyse on Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoriasta (2000), joka pyrkii selittämään ihmisen sisäisen motivaation syntymistä.

– Koettu pätevyys, koettu autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, Pietilä luettelee teorian ytimen.

Liikunnan uuden opetussuunnitelman tavoitteeksi asetettiin oppilaiden sisäisen liikuntamotivaation vahvistaminen. Suomeksi sanottuna oppilaat pitäisi siis saada pitämään liikunnasta ja liikkumaan omasta halusta.

Itsemääräämisteoriaan pohjautuen oppilaiden tulisi saada liikunnasta onnistumisen kokemuksia, koettava, että he voivat itse vaikuttaa liikkumiseensa ja tunnettava kuuluvansa ryhmään.

– Kaikki ikävät kokemukset liikunnasta ovat harmillisia. Siksi opettajia käsketään nyt välittämään ihan jokaisesta oppilaasta, Pietilä huomauttaa.

Opetushallituksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan (Palomäki & Heikinheimo 2011) seitsemän prosenttia oppilaista koki koululiikunnan vastenmieliseksi.

Lukema ei ole suuren suuri – luultavasti huomattavasti suurempi prosentti pitää esimerkiksi ruotsin kielen opiskelua vastenmielisenä.

Pietilälle lukema on kuitenkin liian suuri.

– Uuden OPSin tavoite on, että liikunnasta tulee perusopetuksen suosituin oppiaine. Ettei yksikään kokisi sitä vastenmieliseksi, Pietilä paaluttaa.

Tavoite on todella kova. Ja OPS-ryhmän työkin on jo tehty, joten enää ei voi kuin katsoa, mihin se riittää.

Ihan kuin urheilussa.

Liikunnan OPS

Valmistui joulukuussa 2014. Astui voimaan syksyllä 2016.

Liikunnan vuosiviikkotuntimäärä kasvoi kahdella, joten peruskoulussa liikuntaa on nyt yhteensä 20 vuosiviikkotuntia (vvt): 1–2-luokkalaisilla 2 vvt, 3–6- ja 7–9-luokkalaisilla 3 vvt.

Uutena oppilaille järjestetään fyysistä toimintakykyä mittaavat Move-mittaukset, jotka tehdään tänä syksynä kaikille 5-luokkalaisille. Vuodesta 2018 eteenpäin myös kaikille 8-luokkalaisille. (K-U 24.8.2016)

Liikunnan uuden OPSin tavoite on, että koululiikunta vahvistaa oppilaiden koettua liikuntapätevyyttä ja myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Tämän kautta uskotaan, että lasten ja nuorten omaehtoinen fyysinen aktiivisuus lisääntyy.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikallisurheilu

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat