Viikko

Keravalainen Jouni Väänänen on graffareiden puolestapuhuja

Henkilö Jouni Väänänen aloitti uransa maalaamalla bussin kylkiä.

Auri Hautala

Keravan keskustan purettavien kiinteistöjen seiniä peittäneen taideprojektin takana ollut Jouni Väänänen on harrastanut erilaisia kuvataiteen muotoja lapsesta lähtien. Graffitien maalaamisen hän aloitti 18-vuotiaana Tuusulassa vuonna 1996.

– Ristikiven teollisuusalueella oli autojen romuttamo, jossa saimme ystäväni kanssa luvan maalata kaksi bussia. Luvan antanut yrittäjä varmaankin luuli, että maalaisimme bussit uudestaan kaksi tai kolme kertaa, mutta maalasimme niitä sitten monta vuotta ties kuinka monta kertaa, Väänänen kertoo.

Seuraavina vuosina Väänänen ylläpiti Tuusula area graffiti, eli tuttavallisimmin Tag-nimistä verkkosivua, johon keräsi alueelta löytyviä teoksia. Tutustuttuaan muihin taiteilijoihin Väänänen julkaisi heidän kanssaan vuosituhannen vaihteessa myös Äimä- nimistä graffitilehteä.

– Äimää ilmestyi kolme numeroa. Säännöllistä ilmestymisaikataulua sillä ei ollut, vaan lehti ilmestyi aina kun koimme että materiaalia oli tarpeeksi. Meillä oli vaikeuksia saada lehti painettua. Jostain syystä monet painotalot eivät suostuneet painamaan sitä. Arvelen sen johtuneen siitä, että lehdessä oli kuvia myös luvattomista maalauksista, ja silloin asioita saatettiin katsoa melko yksioikoisesti erikoisellakin tavalla, Väänänen sanoo.

Väänänen muutti Keravalle vuonna 2000, ja on siitä lähtien kartoittanut mahdollisuuksiaan omalle toteutukselleen kaupungissa.

– Silloin ei vielä lupia herunut, joten ensin maalasin salaa. Teimme graffititaidetta silloin muun muassa hirvitunneleihin, jossa niitä eivät nähneet juuri ketkään muut kuin metsän eläimet ja muut taiteilijat, jotka tiesivät mistä etsiä.

Virallisemmin graffitien maalaaminen alkoi vuoden 2009 tienoilla, kun vanhan Häkin pihalle Kalevaan saatiin luvallinen graffitiseinä.

– Aloite tuli silloin parilta kaupunginvaltuutetulta. Seinän myötä sotkun pelättiin leviävän, ja valikoiduin jotenkin puhumaan graffareiden puolesta. Sanoin ottavani seinästä henkilökohtaisesti vastuun, ja minusta tuli seinän vastuuhenkilö.

Kalevan graffitiseinä oli yksi ensimmäisistä graffitiseinistä Suomessa, ja taiteilijoita tuli silloin Keravalle Helsingistä asti.

– Kuvasimme silloin nuorisopalveluiden kanssa kaikki teokset, mitä seinälle maalattiin. Yhden päivän aikana seinä saatettiin maalata kokonaan kaksi tai kolme kertaa, mikä on todella paljon siihen nähden, että seinä oli 2,5 metriä korkea ja 27 metriä leveä.

– Myöhemmin kuvista rakennettiin näyttely vuonna 2010. Se oli siihen aikaan merkittävä tapahtuma ja näyttelyssä kävi kuukauden aikana enemmän vieraita kuin Keravan kaupungin taidemuseossa vastaavalla aikavälillä, Väänänen hymyilee.

Samoihin aikoihin Väänänen sai ensimmäisen ajatuksensa Purkutaideprojektista seuratessaan keskustan rakennusten alennustilaa. Hän oli useaan otteeseen yhteydessä kiinteistöjen silloisiin omistajiin ja yritti neuvotella käyttöönsä muun muassa vanhan Kinon tiloja, johon olisi rakennettu kulttuuriareena. Projekti jäi kuitenkin toteutumatta.

Kaikille keravalaisille tutuksi tullut purkutaideprojektikaan ei syntynyt helposti.

– Muun muassa vastuukysymyksistä oli kova vääntö rakennusliikkeen juristien kanssa. Lopulta sovittiin, että otan taas kaiken vastuun.

– Purkutaideprojektista tuli paljon suositumpi juttu kuin toivoinkaan. Saimme tarjota ihmisille poikkeuksellisia kulttuurielämyksiä.

Purkutaide

Purkutaideprojektin aikana 104 taiteilijaa seitsemästä eri maasta maalasivat 4850 neliömetriä seinää.

Projekti on mukana myös Mari Myllylän graffitien ja katutaiteen kokemista käsittelevässä tutkimuksessa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten eri tavoin eritaustaiset ihmiset, tavallisista katsojista teoksia itse tekeviin taiteilijoihin, kokevat ja tulkitsevat graffiteja ja katutaidetta visuaalisen ilmaisun muotona.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat