Viikko

Panu Majala omistautui koripallolle

Henkilö Koripallokentällä et voi jäädä murehtimaan, mitä äsken tapahtui.

Sanna Sarenius

Vuosi sitten Espoosta Keravalle muuttaneella Panu Majalalla, 38, on takanaan 23 vuoden ura koripalloilijana, josta kymmenen vuotta hän pelasi ammattilaisena. Kasvattajaseura Helsingin NMKY:n jälkeen hän jatkoi Topossa, Pussihukissa ja Saksassa Düsseldorf Magicsissa. Viimeiseen kahdeksaan vuoteen Majala ei ole pelannut pelin peliä. Vuodet koripallokentillä jättivät jälkensä, joista vasemman polven rustovaurio ja leikattu patellajänne ovat kaikkein rajoittavimmat. Aivan kokonaan hän ei kuitenkaan ole koripallosta päässyt, sillä nykyään hän työskentelee koripallovälineiden ja muiden urheilutarvikkeiden maahantuojana.

– Aloitin koripallon 7-vuotiaana. Kaikki muut kaverit harrastivat jalkapalloa tai jääkiekkoa. En halunnut tehdä samaa kun kaikki muut. Lisäksi äitini oli pelannut koripalloa nuorempana, Majala kertoo.

– Elämässä vaan joskus tietää mitä sinun täytyy tehdä. Se tulee vahvana tuntemuksena. Minulle se oli koripallo.

Majala muistaa elävästi ensimmäiset harjoituksensa ja ensimmäisen korinsa.

– Ne ovatkin lähes tulkoon ainoat harjoitukseni, jotka muistan, hän kertoo.

Harjoituksissa oli kaoottista.

– Lauma 7-vuotiaita, joista kukaan ei osannut pomputtaa. Yhtäkkiä minulle tuli tilaisuus heittää. Onnistuin, ja siltä seisomalta innostuin lajista. Myöhemmin tajusin, että se tarjoaa paljon muitakin onnistumisen mahdollisuuksia kun korien tekeminen, mutta se oli tärkeää aloittelevalle juniorille.

Majalan parhaita onnistumisia ovat olleet hetket, jolloin hän on päihittänyt pelikentällä itseään parempia pelaajia luonteella ja asenteella.

– Voitin taitavampia vastustajia useita kertoja pelaamalla kovempaa.

– Myös se, että pääsin ulkomaille pelaamaan ammattilaisena, on antanut kaikkein eniten.

Vuodet, jolloin Majala eli ja hengitti joukkueurheilua, ovat jättäneet hänelle monia elämässä hyödyllisiä taitoja.

– Opin tiimityöskentelyä, periksi antamattomuutta sekä hoitamaan aloittamani hommat loppuun saakka, hän kertoo.

Majala ei myöskään jää pitkäksi aikaa murehtimaan menneitä.

– Tilanteet koripallokentällä menevät sekunneissa ohi. Et voi kovin pitkäksi aikaa jäädä miettimään ja murehtimaan, mitä äsken tapahtui. Pitää olla heti valmis uuteen tilanteeseen.

Jostakin Majala on joutunut myös luopumaan.

– Piti olla omistautunut lajille täysin. Nuorempana koulukaverit lähtivät tekemään koulupäivän jälkeen kivoja asioita, mutta minä lähdin treeneihin tai matsiin.

Majala ei kadu mitään koripallouraansa liittyvää, mutta jälkeen päin hän on miettinyt, pitikö vetää niin loppuun saakka.

– Lopettamiseni jälkeen lähes kahteen vuoteen en pystynyt edes kävelemään ilman kipuja.

Nyt kun hän näkee nuoria innokkaita koripalloilijan alkuja, hänen tekisi mieli opettaa heille kaikki se, minkä hän itse tietää.

– Mutta he eivät sitä pysty vielä ottaman vastaan. Pienin askelin heidän pitää itse kerätä se tieto.

Majala on kokenut koko ikänsä olevansa erilainen kun muut, eikä vähiten yli kaksimetrisyytensä takia.

– Erilaisuuteni on muokannut minusta sellaisen kun olen tänä päivänä.

Majalan parhaat muistot koripalloajoista liittyvät pukuhuoneessa fiilistelyyn joukkuekavereiden kesken.

– Meillä oli oma joukkueen sisäinen huumori ja nauroimme samoille asioille joskus katketaksemme.

Nykyään Majala harrastaa sukellusta, lenkkeilyä, punttisalia ja elää uusperhe-elämää Keravan Sompiossa.

Panu Majala

Syntynyt 7.2.1979

Pituus 203 cm.

Asuu Keravalla.

Pelasi vuosina 1998-2009

Pelannut Susijengissä 7 peliä

Pelannut miesten SM -sarjassa. Paras saavutus hopea.

Entisiä joukkueita: Helsingin NMKY, Torpan pojat, Pussihukat, Pantterit

Työskentelee nykyään koripallovälineiden maahantuojana

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat