Viikko

Agility vaatii koirakolta kovaa kuntoa

AGILITY Koiran ja ihmisen yhteinesessä harraste- ja kilpalajissa ratkaisee yhteistyö. Liikuntaa saavat molemmat osapuolet.

Eve kiertää pujottelukepit vauhdikkaasti Järvenpään Agilityurheilijoiden Jau-areenan tekonurmella.

Anton Soinne

Jau-areenan ovella käy vilahdus, kun nelivuotias bordercollie Eve pujahtaa sisään. Sitten alkaa nuuhkiminen, ja kun paikka on tarkastettu, koira rauhoittuu seuraamaan kun Tiina Hasu valmistautuu treenaamaan Even kanssa. Hän kaivaa kassista koiran suosikkilelun ja varaa makupaloja taskuun. Ja sitten radalle.

Eve syöksyy tunneliin ja toisesta päästä ulos, ylittää A-esteen, pujottelee keppien välistä, hyppää riman yli ja vaihtaa suuntaa toiselle esteelle. Kynnet rapisevat tekonurmella, ja Tiina Hasu ohjaa ja kannustaa. Vauhti on valtava.

– Agility vaatii koiralta ja ohjaajalta hyvää fyysistä kuntoa, Hasu sanoo.

Agility on koiran ja ihmisen yhteistoimintaa parhaimmillaan: aina ei tarvita edes sanoja, vaan koira tietää ohjaajan vartalon liikkeistä ja käsimerkeistä, mitä siltä odotetaan.

Lajia voi harrastaa kaikenrotuisten koirien kanssa, mutta suuret ja raskasrakenteiset koirat eivät ole yleisiä kilpailuhuipulla. Bordercollie Eve on tyypillinen agilitykoira: ketterä, nopea ja innokas työskentelemään.

– Paimenkoirille tämä on luontaista, ja agilityssä menestyvät parhaiten käyttö- ja työlinjaiset koirat. Niillä on hyvä työskentelyhalu ja ne haluavat miellyttää ihmistä.

Kun koira ja ihminen treenaavat ja kilpailevat yhdessä, viestintä on kaiken a ja o. Ohjaajan pitää osata lukea koiraa ja antaa omat ohjeensa niin, että nelijalkainen ymmärtää. Tiina Hasu sanookin, että kun radalla tapahtuu virhe, sen aiheuttaja on yleensä ihminen.

– On surullista jos joku on koiralle vihainen virheestä. Pitäisi miettiä niin päin. että minä en nyt osannut ohjata niin, että tulkintavirhe olisi vältetty.

Kiitos ja palkitseminen ovat tehtävien opettamisessa ja harjoittelussa avainasemassa.

– Agilityssä on mukavaa, kun koiraa voi kannustaa ja kehua suorituksen aikana.

Koirakon yhteistoiminta hiotaan huippuunsa harjoittelemalla, mutta harjoituksen määrä ei ole ratkaiseva, vaan laatu.

– Kannattaa panostaa koulutuksen laatuun.

Agilityssä koira suorittaa ohjaajansa ohjeiden mukaan esteradan, jolle on määritelty ihanneaika. Ratavirheistä ja ihanneajan ylityksestä seuraa virhepisteitä.

– Nopein puhdas rata voittaa.

Jotta erirotuiset koirat voivat kilpailla lajissa, ne on jaettu viiteen eri kokoluokkaan. Nykyiset luokat ovat pikkuminit ja minit, medit sekä pikkumaksit ja maksit.

– Evellä on kilpailuoikeudet kahteen luokkaan, pikkumakseihin ja makseihin, Tiina Hasu kertoo omasta bordercolliestaan.

Koirat jaetaan kokoluokkiin virallisen mittauksen perusteella; säkäkorkeus ratkaisee.

Kilpailumenestyksen perusteella koira on joko ykkös- kakkos- tai kolmosluokassa. Kisoissa menestyminen oikeuttaa siirtymään seuraavaan luokkaan.

Agility

Laji on kehitetty Britanniassa 1070-luvulla alunperin esteratsastuskilpailujen väliaikaohjelmaksi. Suomeen agility tuli 1980-luvulla. se on Urheiluliiton alainen laji, jossa kilpailemiseen vaaditaan lisenssi.

Tiina Hasu ja Eve edustavat Järvenpään Agilityurheilijoita. Seura on erikoistunut tähän lajiin, ja sillä on halli Järvenpään ja Sipoon rajan tuntumassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat