Viikko

Toimittajalta: Julkaisisinko pärstiön?

Uudenvuodenaattona toivottelin minäkin kavereilleni hyvää uutta vuotta. En soittanut kenellekään, en lähettänyt edes tekstaria, sähköpostista puhumattakaan. Näpyttelin toivotukseni naamakirjaan. Tiedän, ettei saa sanoa naamakirja, koska se ei ole "tätä päivää", mutta minusta se on hauska sana. Sanokaa te muut, että päivititte fasee.

Koska olen rähmäkäpälä, selfie meni pieleen. En viitsinyt ruveta näpertelemään, vaan kirjoitin, että selfietä ei tule. Monetkin naamakirjakaverini peukuttivat. Peukkuja tuli paljon enemmän kuin yleensä tulee.

Johtuikohan peukutus juurikin siitä, että en julkaissut kuvaa? Ehkä kerään jatkossakin paukkuja ilmoittamalla, että tänäänkään ette joudu katselemaan naamani ruuduiltanne.

Peukutuksia voi laskea ihan hupina. Minusta on hauska katsoa, millaisista asioista ihmiset tykkäävät, mihin reagoivat ja milloin peukuttavat. Entä jos laskisin peukkuja ihan tosissani? Silloin peukku päivitykselle olisi myönteinen vastaus kysymykseen "Tykkäätsä musta?" Entä jos peukkuja ei tulekaan?

Peukkujen laskeminen on yllättävän koukuttavaa, vaikka sitä tekisi hupina. Kun on julkaissut jotakin somessa, ei mene kuin hetki kun jo tekee mieli käydä kurkkaamassa, joko julkaisuun on reagoitu, kuka on reagoinut ja miten. Jos ei ole, niin mietityttää, miksei ole. Eikö se ollutkaan kiinnostava? Enkö minä olekaan kiinnostava? Eiks kukaan tykkää musta?

Toisaalta, eihän tuo tykkäysten kalastelu mitään uutta ole. Nyt vain hyväksynnän kerjääminen tapahtuu digitaalisesti. Se on tätä päivää.

Aina välillä kannatta tsekata, vieläkö se laskeminen on hupia.

Tiedän, että nyt kuulostan monen mielestä kukkahattusedältä, mutta olen silti oikeassa. Niin kuin yleensä.

JAN PIPPINGSKÖLD

Kirjoittaja on Viikkouutisten tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat