Toimittajalta: Hymymeditaatio meinasi mennä nauramiseksi

Elämme tautisia aikoja. Tuttavaperhe joutui perumaan Rukan-reissun koululaisen kovan ja pitkään jatkuneen kuumeilun vuoksi. Mummi ei päässyt päiväkodin isovanhempien päivään kuumeisen flunssan vuoksi.

Tyttären koulun luokista kuuluu olleen jopa yli puolet kotona sairastamassa. Ystäväni ystävänpäivän kunniaksi järjestämässä hymymeditaatiossa oli kolme viidestä puolikuntoisessa tilassa. Yskä ja niiskutus täyttivät pienen tilan, jossa olisi pitänyt olla rentouttava hiljaisuus.

Hymymeditaatio olikin aika erikoinen kokemus. Päivä oli ollut vauhdikas, joten hiljentyminen tuntui houkuttelevalta. Avoimin mielin siis uutta kohti.

Aluksi pelkkä silmien kiinni pitäminen tuntui haastavalta. En muista, milloin olisin viimeksi rauhoittunut kunnolla ja keskittynyt pelkästään hengittämiseen. Meditaation loppuvaiheilla silmän ympäristön lihaksetkin rentoutuivat ja silmät kiinni istuminen alkoi tuntua luontevalta.

Meditaation vetäjä kuljetti kuulijat rauhallisella ja hiljaisella puheäänellään läpi elimistön tärkeimpien elinten. Välillä kiitettiin kateenkorvaa ihan sen pelkästä olemassaolosta. Maksa ja haima saivat erityiskiitoksen hyvästä toiminnasta. Katsoimme sydämeen ja täytimme sen punaisella valolla.

Oli pokassa pitelemistä, mutta onnistuin istumaan tuolilla nauramatta. Samalla meditoin hiljaa mielessäni terveyttä itselleni, ettei tauti vaan iskisi juuri talviloman koittaessa.

Ei minusta hymymeditaation vankkumatonta kannattajaa kertaheitolla tullut, mutta meditoiminen itsekseen omalla tyylillä voisi hyvinkin olla hyvä ottaa hektisen arjen ohjelmistoon. Se kuuluu muuten olevan kovassa huudossakin.

Satu Jalo

Kirjoittaja on Viikkouutisten tuottaja.

Written by:

Ota yhteyttä