Viikko

Radioamatöörillä on tuttuja ympäri maailman

HARRASTUS Internet ei ole vienyt radioaalloilta niiden maagista viehätystä. Radioamatööriharrastus kiehtoo myös nuoria.

Elias Pylkkänen OH2EP, Aarno Järvinen OH3HAI sekä Juhani Horelli OH3ZQ Keski-Uudenmaan radioamatöörien kerhoaseman äärellä. Kirjainyhdistelmät nimien perässä ovat herrojen radiokutsuja.

Jan Pippingsköld

Kun radioamatöörit pitävät yhteyksiä lähelle tai kauas, aina vaihdetaan ainakin kuuluvuusraportti, paikka- ja nimitiedot sekä vähän teknisiä tietoja. Radioharrastus on sen verran teknistä puuhaa, että toisten harrastajien radioasemillaan käyttämä tekniikka kiinnostaa, esimerkiksi se millaista antennia vastapuoli lähetyksiinsä käyttää ja monenko watin teholla operoi.

– Sitten jutellaan koirista, lapsenlapsista tai mistä vain, Juhani Horelli Keski-Uudenmaan radioamatööreistä kertoo.

– Jos asema on jossakin tapahtumassa, vaikka festareilla, kerrotaan tietysti mikä tapahtuma se on. Festareilta kerrotaan kuka on juuri silloin lavalla, täydentää Elias Pylkkänen.

Yhteydet kaukaisiin saman alan harrastajiin ovat tietysti radioamatööritoiminnan ydin. Niistä puhutaan myös silloin, kun harrastajat tapaavat kursseilla, kerhoillassa ja muissa alan tapahtumissa.

– Kerrotaan omalta asemalta saaduista yhteyksistä, mutta paljon muustakin. Meillä oli kerhoillassa äskettäin esillä vanha radioputkitesteri, johon tutustuttiin ja taidettiin kokeillakin joitakin putkia, Aarno Järvinen kertoo.

Radioista innostuneet miehet ovat kokoontuneet kerhon asemalle. Kerhotiloissa on siis laitteet, joilla voi pitää yhteyttä muihin harrastajiin ympäri maailman.

Tuosta vain ei voi radioaalloille viestejä lähettää, vaan luvan ja oman tunnuksen saadakseen pitää vähän opiskella. Sähkötystä ei enää ole pakko opetella, vaan lupakokeessa on tehtäviä tekniikasta sekä määräyksistä ja liikennöinnistä.

Vaatimukset ovat melko samanlaiset eri maissa, ja yhdessä maassa luvan saanut voi tietyin edellytyksin toimia tilapäisesti muuallakin.

– Sähköttämisen oppiminen ei ole vaikeaa, mutta vaatii vaivannäköä, miehet kertovat. Osa amatööreistä käyttää lähes pelkästään tätä perinteistä liikennöintimuotoa. Sähkötyksen ja puheen rinnalle on tullut uusia liikennöintitapoja. Digitaalisuus kuuluu asiaan näissäkin kuvioissa.

– Kytketään radioon tietokone, jossa on liikennöinnin mahdollistava ohjelmisto, Elias Pylkkänen selittää.

Radioharrastajista enemmistö on miehiä, mutta laji kiinnostaa naisiakin. Nuoria tulee myös mukaan, mutta enemmänkin nuoria jäseniä kerho mielellään ottaisi vastaan.

Kerho on esitellyt harrastusta muun muassa Järvenpää-päivässä. Elias Pylkkänen tuli mukaan juuri sitä kautta.

– Kuulin Järvenpää-päivässä 2015 sähkötystä ja menin katsomaan kerhon teltalle. Kyselin ja keräsin lehdet ja esitteet mukaan, kiinnostuin ja myöhemmin menin kurssille, hän kertoo.

Nyt kurssi ja tutkinnot on käyty, luvat kunnossa ja harrastus hyvässä vauhdissa. Pylkkänen sekä liikennöi että rakentaa itse laitteita.

Harrastuksen aloittaminen ei vaadi jätti-investointeja. Oman lyhytaaltoaseman saa pystyyn satasilla, ja muutaman kympin käsiradiolla voi pitää yhteyksiä toistinaseman kautta.

Helpot yhteydenpitomahdollisuudet netissä eivät ole syrjäyttäneet radioamatööriharrastusta.

– Siinä on jotakin maagista, konkarit toteavat.

Keski- Uudenmaan radioamatöörit

52 vuotta sitten perustettu kerho, jossa on nyt 94 jäsentä.

Kerhoillat torstaisin klo 18.

Tilat Järvenpään Seuratalolla, Kartanontie 20.

Lisätietoa harrastuksesta myös: Suomen Radioamatööriliitto, www.sral.info

Suomessa on noin 5200 radioamatööriä. Suuria amatöörimaita ovat muun muassa Japani, Yhdysvallat ja Venäjä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat