Viikkouutiset

Viikkari kokeilee: Ketterä leikkuri kiertää puut ja kukkapenkit – Nelivetokone on miehekäs apuväline pihatöihin

Tarkkakin ajo onnistuu pienen totuttelun jälkeen.

Anton Soinne

Kun kesän ensimmäiset ruohonleikkuut on tehty, mieleen tulee, että voisiko homman hoitaa helpommin. Siis onko pakko tuupata leikkuria, vai mahtuisiko meidänkin pihalla puikkelehtimaan sellaisella ratista ohjattavalla?

Puutarhakoneliikkeessä on vaihtoehtoja valittavaksi. On traktorimalli, jossa leikkuri on koneen alla. Tällaisen rattiin pääsisi suunnilleen puolentoista tonnin investoinnilla.

Jos pihalla on paljon pensaita, joiden alle pitäisi leikkurilla päästä tai paljon kierrettäviä puita ja muita, vaihtoehto on etuleikkuri. Siis kone, jossa leikkaavat terät menevät ensin, ja sitten vasta tulevat etupyörät.

– Etuleikkurilla pääsee puskien alle. Jos leikkaa vaikka pensasaidan alustaa, näkee koko ajan helposti, mistä kohtaa leikkurin reuna menee, Jouni Järvinen Mäntsälän Puutarhakoneen Järvenpään myymälästä kertoo.

Näitä mallejakin on sitten joka lähtöön. Pienelle pihalle kapeampi kone, isoille kentille leveämpi. Pienet etuleikkurit maksavat 2500 euron verran, isommat ja nelivetokoneet enemmän.

– Nelivetoversioon voi laittaa lumilevyn talveksi. Näihin laitetaan vetokoukku ja silloin voi vetää mönkijän perävaunua tai pientä auton perävaunua. Moottorit jaksavat kyllä, ja nelivetoisessa pito riittää hyvin, Järvinen vakuuttaa.

Ei kun koeajolle. Aloitetaan isosta mallista. Avaimesta startataan, kaasuvipu on kuskin penkin oikealla puolella käden ulottuvilla. Vaihdekaaviota ei tarvitse ihmetellä, sillä sitä ei ole. Kaasujalalla on hoideltava kahta poljinta. Toisesta painamalla kone lähtee eteenpäin, toisesta peruuttaa. Vasen jalka lähinnä vain vapauttaa seisontajarrun, paljon muuta tehtävää sille ei jää.

Varovainen kaasujalan liike, ja kone lähtee liikkeelle. Käännän rattia rivakasti ja kone kiepahtaa miltei paikallaan ympäri. Sen verran tiukka kurvi, että valotolpan kiertäisi tosi tarkasti. Maltillisemmilla ohjausliikkeillä kiertelisin kukkapenkkien reunoja ihan mallikkaasti.

Poljin ylös, ja kone pysähtyy. Varpaat toiselle polkimelle, kevyt painallus ja hei, me peruutetaan. Ekalla yrityksellä ajolinjat ovat mutkikkaat, koska kone on niin vikkelä kääntymään. Rattia pitää liikuttaa varovasti. Parin yrityksen jälkeen uskon, että tämän voi pysäköidä kapeaankin rakoon peruuttamalla.

Entä pienempi kone? Sama logiikka, johon tottuu helposti. Ehkä vähän helpompi ajaa, ja kapeamman leikkuriosan ansiosta sopisi ahtaisiin paikkoihin rehevän pihan puskien väliin. Ja edullisempi hankintahinnaltaan.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikkouutiset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat