Viikko

Toimittajalta: Kolme kellonaikaa, kaikki vääriä

Kävin äskettäin taukotilassa, jossa on kolme mikrouunia. Ne kaikki näyttävät kellonaikaa. Kolmessa ruudussa kolme eri aikaa, joista yksikään ei ollut sama kuin kännykkäni näyttämä. Känny hakee ajan automaattisesti jostakin, joten oletan sen näyttävän aina oikeaa aikaa.

Olen kuin me kaikki: uskon vakaasti, että minun ranteessani, kännykässäni, tietokoneessani tai seinälläni näkyvä kellonaika on se oikea. Sen mukaan tulen ja menen, ehdin ja myöhästyn.

Asiasta on sanontakin. Sen mukaan kellonaika ja arvostelukyky ovat samanlaisia asioita. Kahta yhtäpitävää ei ole, ja jokainen luottaa omaansa.

Kellonaikaa me jokainen kannamme mukana jossakin laitteessa. Jos se on hukassa, tunnemme olevamme pulassa. Jostakin on aika löydettävä. Jonkinlainen, enemmän tai vähemmän tarkka aika löytyykin, kun vähän vilkuilee ympärilleen. Sillä mennään.

Entä se arvostelukyky, voiko se olla hukassa? Voi olla, ihan helposti.

Kun arvostelukyky on hukassa, sen kadottanut ei yleensä itse huomaa, että se on hukassa. Hukkaaminen aiheuttaa lievimmillään hassunkurisia tilanteita, jotka nolottavat vasta sitten, kun arvostelukyky on taas löytynyt.

Vakavampaakin voi aiheutua. Voi tulla sanottua tai tehtyä sellaista, mistä ei pienellä eikä edes isolla nolotuksella selviä. Vahingot voivat olla jopa sitä luokkaa, ettei niitä korjata eikä korvata millään.

Jokainen kai jossakin tilanteessa kadottaa arvostelukykynsä hetkellisesti, niin kuin palloilija pallon pelikentällä. Kun sen saa taas näköpiiriin, peli jatkuu. Arvostelukykypallo voi olla huonosti hallinnassa myös pysyvämmin. Silloin olisi hyvä, kun ymmärtäisi vältellä isoja pelikenttiä. Mutta kun sitä hukkausta ei itse hoksaa...

JAN PIPPINGSKÖLD

Kirjoittaja on Viikkouutisten tuottaja.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat