Viikko

Terttu Kivelä jatkaa koulumuistojen kirjaamista

KIRJAT Pieni oppikoulukirja kertoo opiskelusta Tuusulan

Terttu Kivelä muistelee uudessa kirjassaan oppikouluvuosiaan Tuusulassa. Ajan kuvausta on myös vesivärityö, jonka on tehnyt Pirjo Vuorinen vuonna 1960.

Jan Pippingsköld

Tuusulalainen Terttu Kivelä jatkaa kotikuntansa kuvaamista. Nyt on valmiina jo neljäs pikku kirja, joka kertoo tällä kertaa oppikoulusta. Näkökulma on Terttu Kivelän omien kouluvuosien kuvaaminen, ja aiempien kirjojen tapaan kirjan tarinoissa vilahtelevat tutut tuusulalaiset nimet. Moni samaan aikaan koulua käynyt löytää kirjasta varmasti taas tuttuja asioita ja henkilöitä.

–  Äidin runokirja, Pieni kirkkokirja, Pieni kansakoulukirja ja nyt tämä Pieni oppikoulukirja. Tämä on jo neljäs, Terttu Kivelä kertoo.

Kivelän lapsuudessa ei oppikouluun pyrkiminen ollut itsestään selvää. Moni hänen ikäluokkansa lahjakas oppilas jäi vaille oppikoulu- ja korkeakouluopintoja vähävaraisuuden tai asuinpaikan vuoksi. Kivelä arvostaakin kovasti vanhempiensa päätöstä lähettää hänet ja hänen veljensä oppikouluun.

Oppikouluun pääseminenkään ei ollut itsestään selvää. Piti selvittää kaksipäiväiset pääsykokeet. Kivelä hyväksyttiin, ja syksyllä 1957 hän aloitti oppikoulun vasta perustetussa Tuusulan yhteiskoulussa, yhdessä 78 muun 1A-luokalle päässeen oppilaan kanssa.

– Oli myös 1B-luokka.

Koulua käytiin kahdessa vuorossa. Kivelä opiskeli iltavuorossa.

– Oppitunnit alkoivat kello 12 tai 13 ja päättyivät kello 19.

Koulumatkat Nahkelan periltä taittuivat bussilla, ja niitä kulki keskipäivällä harvoin. Hyrylässä ei siihen aikaan ollut paikkaa, jossa olisi voinut sisätiloissa odottaa tuntien alkua.

– Luokkatoveristani Marja-Liisasta tuli sydänystäväni, ja usein istuinkin Olga-mummun keittiössä odottamassa linja-autoa tai oppituntien alkamista.

Suurten ikäluokkien tullessa oppikouluikään tuusulalaiset lapset eivät enää mahtuneet naapurikuntien oppikouluihin, ja kuntaan piti perustaa oma koulu. Sen rahoitus perustui vanhempien maksamiin lukukausimaksuihin sekä valtionapuihin. Vanhemmat maksoivat myös kaikki koulutarvikkeet, -matkat ja -ruokailun.

– Toiselta luokalta alkoi pitkä saksa ja neljänneltä vapaaehtoinen englanti. Lukiossa tulivat ranska ja latina. Muita kieliä ei ollut.

Alussa opettajanvirkoja oli vain kaksi. Rehtorina ja kielten opettajana toimi FM Eino Häkkinen, ja matemaattisia aineita opetti LUK Eero Seppälä. Opettajat olivat sodan käyneitä miehiä.

Seppälä oli myös taitava pesäpalloilija, ja hän aloitti edelleen jatkuvan perinteen eli jokakeväiset oppilaiden ja opettajien väliset pesäpallo-ottelut.

– Jännitys kohosi huippuunsa, jos tilanne oli tasan. Onneksi oppilaiden joukossa oli hyviä pesäpalloilijoita kuten keravalaiset Kostiaisen veljekset. Heistä Erkki oli takuuvarma lukkari.

Pienen oppikoulukirjan julkistustilaisuus ja Terttu Kivelän taidenäyttelyn avajaiset Tuusulan pääkirjastossa 16.4. klo 18. Näyttely 17.4.–11.5.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viikko

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat