Paikalliset

”Yhä useampi korkeasti koulutettu pettyy työtehtäviinsä”

Tekesin johtaja Tuomo Alasoini toivoo, että suomalaisten perinteinen vahvuutta: yhdessä tekemisen kulttuuria osattaisiin arvostaa. Suomi on hänen mukaansa tiimiyhteiskunta, jossa työnteko on tärkeässä roolissa.

Heli Koivuniemi

Suomalaiset eivät ole laiskoja. Täällä on tiukka työkulttuuri. Elämme aktiivisessa työyhteiskunnassa, jossa ihmistä arvostetaan työpaikan ja työn tekemisen kautta. Tätä mieltä on Tekesin työelämän innovaatiot ja kehittäminen -yksikön johtaja Tuomo Alasoini.

Suomalaisen työelämän brändin puolestapuhujalle loputtomasti vellova keskustelu työelämän kovenemisesta on tuttua.

Hän toteaa, etteivät mitkään indikaattorit anna väitteelle selvää tukea.

– Määräaikaiset työsuhteet eivät ole lisääntyneet, ne ovat lähinnä julkisen sektorin ongelma. Vuokratyövoiman kasvu voi lisätä eriarvoisuutta. Toisaalta vuokratyötä tekevät lääkärit ja it-alan ammattilaiset eivät ole heikoilla.

Laiskuus ei ole maan tapa. Kyse on pettymyksestä.”

Suomi on selvinnyt talouden rakennemuutoksesta toistaiseksi muuta Eurooppaa paremmin, ja suuri osa irtisanotuista on löytänyt uuden työpaikan.

Yt-neuvottelujen henki on viime aikoina kuitenkin ollut, että irtisanottujen joukossa on runsaasti kokeneita työntekijöitä. Myös työttömyyseläkeputket ja irtisanomispaketit lisäävät iäkkäiden jäämistä pois työelämästä.

Laman ikävä puoli on, että ikääntyvät, jotka on heitetty ulos, eivät ehkä koskaan palaa takaisin työelämään. Työpaikoilta katoaa arvokasta hiljaista tietoa ja työuran pidentämistavoitteet uhkaavat karata kauemmaksi.

– Suuret ikäluokat ovat vastuuntuntoisia ja he laittavat yhteiskunnan hyväksi kortensa kekoon, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

Kaikesta huolimatta Alasoini uskoo, että yli 70-vuotiaita nähdään työelämässä jatkossa yhä enemmän.

– Tyypillisiä tällaisia tehtäviä ovat hoitotyöt ja asiantuntijaprojektit. Ja he tulevat omasta tahdostaan, eivät pelkästään rahan takia, asiantuntija huomauttaa.

Alasoini ei allekirjoita väitettä, että Suomessa jäätäisiin lepäämään laakereilleen.

– Ei Suomessa sellaista hyväksytä.

Alasoini mieltää Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä marraskuussa esille nostetut työntekijöiden tekaistut sairauspoissaolot kärjistetyksi ilmiöksi.

– En näe, että laiskuus olisi maan tapa. Kyse on tyytymättömyydestä ja pettymyksestä. Organisaatiomuutosten vauhti on kova, ja se väsyttää työntekijät.

Työntekijät ovat myös pettyneet työelämään, joka ei vastaa koulutuksessa saatuja odotuksia.

– Korkeakaan koulutus ei enää takaa menestystä työelämässä. Työssäkäyvä nuorempi sukupolvi ei ehkä myöskään koskaan yllä samanlaiseen palkka- ja elintasoon kuin vanhempansa. Se kismittää.

Kun sukupolven-murros on käyty työpaikoilla, on vuorossa työntekijöiden markkinat.”

Koulutetaanko meillä sitten liikaa?

– Monien työnantajien mielestä työntekijät ovat ylikoulutettuja. Todellisuudessa koulutusjärjestelmän ja työelämän välillä on suuri kuilu. Mutta kumpi on ongelma? Ylikoulutus vai se, että työnantajat ovat konservatiivisia, eivätkä osaa riittävästi hyödyntää työntekijöiden kasvanutta osaamista, Alasoini vastaa.

Suuri ongelma hänen mukaansa on, että meillä arvostetaan liikaa muodollista koulutusta.

– Käsitykset ovat epärealistisia ja haihattelevia, mikä on lopulta nuorten kannalta haitallista.

Hän nostaa esimerkiksi nuoren, jonka vanhemmat haluavat, että lapsi menee lukioon ja lukee itsensä ylioppilaaksi huolimatta siitä, mihin hän jatkaa lukion jälkeen.

– Tuon nuoren elämä voisi sujua vähintään yhtä hyvin, jos hän menisi suoraan yläasteelta ammattikouluun. Ylioppilastutkinto ei sinänsä tuo hänelle lisäarvoa.

Alasoini arvioi, että yhä useampi turhautunut tradenomi tai valtiotieteen maisteri huomaa viihtyvänsä ja tienaavansa esimerkiksi putki- tai sähkömiehenä.

Tulevaisuus ei näytä asiantuntijan mukaan lainkaan niin synkältä kuin nyt voisi olettaa. Valoisat ajat ovat tulossa, mutta milloin?

– Kun sukupolvenmurros on käyty työpaikoilla, on vuorossa työntekijöiden markkinat. Ammattitaitoisista nuorista tulee vielä kova kysyntä.

Minkälainen nuori pärjää tulevaisuudessa?

– Esimerkiksi jonkin tietyn erityisalan osaaja tai monialaosaaja, joka kykenee yhdistämään osaamisensa kokonaisuudeksi. Ilman muuta osaaja, joka käyttää taitavasti hyödykseen sosiaalisia verkostoja.

Työntekijöiden arvovalinnoista on muodostunut ongelma monille työnantajille.”

Kun Y-sukupolvi valtaa johtopaikat työkulttuuri ja johtaminen muuttuvat reippaasti. Perinteiset käsitykset työpaikasta, -ajasta ja -tavoista murtuvat.

– Paikalla ja ajalla ei ole merkitystä. Töitä ei tehdä enää kiinteästi toimistossa kello 8–16. Virtuaaliset, sosiaaliset verkostot ja projektimainen työ korostuvat.

Mielenkiintoista on, että Y-sukupolvi valitsee työnsä vahvasti omien arvojensa perusteella.

– He ovat herkkiä, puhuvat aidosti arvoistaan, eivätkä suostu tekemään arvojensa vastaista työtä. Työn tekeminen integroituu heidän persoonaansa. Nuoret eivät ajattele työtä ja vapaa-aikaa erillisinä.

Tämä johtaa siihen, että työntekijä suhtautuu intohimoisesti työhönsä ja etsii työtä, joka on hauskaa.

– Työntekijöiden arvovalinnoista muodostuu – ja on jo muodostunut – ongelma monille työnantajille. Tuskin ympäristöarvoja kunnioittava nuori menisi juuri nyt esimerkiksi Talvivaaralle töihin. Kemianteollisuus on jo pitkään kamppaillut rekrytointiongelmien kanssa ja tekee kaikkensa, että saisi muutettua nuorten mielikuvan alasta.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat