Jasu teatterissaKeravalainen nuori mies käy katsomassa Keski-Uudenmaan teatteriesityksiä.

“Ja onko syytä kysyä, että saitko halvalla?”

Tankki täyteen 2 – Maallamuuttajat -näytelmää tähdittävät muun muassa Kalle Tahkolahti (Juhana) ja Sanna Saarijärvi (Emmi). Esitykset Krapin kesäteatterissa 6.6.–4.8.

Kapina Oy

– Ja onko syytä kysyä, että saitko halvalla? tiedustelee Emmi, kun hän on saanut kuulla miehensä Sulo Vilénin hankkineen maatilan.

Kävin katsomassa Tuusulan Krapin kesäteatterissa uuden näytelmän ensi-illan, en tosin ensimmäistä kertaa ja tuskin viimeistäkään, sillä olenhan työharjoittelussa Keski-Uudenmaan teatterilla.

Kyseessä oli Tankki täyteen 2 – Maallamuuttajat, joka toimii itsenäisenä jatko-osana pari vuotta sitten Krapin kesäteatterissa nähdylle Tankki täyteen -komedialle.

Näytelmä alkaa, kun näytelmän kertojina ja kuorona toimivat lampaat esittelevät itsensä ja tarinan päähenkilön Juhanan, joka on turhautunut maalaiselämään sekä vanhempiinsa ja katselee mieluummin Jallu-lehden kuvia kuin tekee maatilan töitä.

Samaan aikaan lomilta palannut Ulla, mukanaan tähän silmänsä iskenyt Reinikainen, oppivat, että Sulo Vilén on myynyt huoltamon ja Emmi aikoo perustaa kaupungissa ompelimon, mutta ostaessaan ompelimoon tarvikkeita huutokaupasta, Sulo tuleekin ostaneeksi maatilan. Reinikaisella puolestaan on suunnitelmia maatilan varalle.

Samalla Juhanan mitta tulee täyteen ja hän aikoo muuttaa kaupunkiin, mutta tuleeko hänen suunnitelmistaan mitään? – "Bääh, tuskinpa.”

Ohjaaja Milko Lehto on sovituksellaan ja ohjauksellaan loistavasti onnistunut luomaan nopeatempoisen, hauskan ja hyvin aikakauteen sopivan näytelmän, jota näyttelijöiden koominen ajoitus täydentää ja kaikki saavat tilaisuutensa loistaa.

Kalle Tahkolahden Juhana on paremmasta unelmoiva sympaattinen reppana, jota hän karismalla tulkitsee. Inka Kallénin Ulla on sydämellinen järjen ääni, joka tuo tarvittavaa draamaa tarinaan. Jarkko Pajunen tuo esiin Sulo Vilénin optimistisen luonteen ja yksinkertaisuuden hyvin luontevasti ja vähin sanoin. Sanna Saarijärven Emmin läsnäolo eli “preesenssi” on luja ja vangitsee katsojien silmät, korvat ja nauruhermot.

Seppo Halttusen Reinikainen on aina sanavalmis läpänheittäjä, mutta silti luotettava ystävä. Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, eläimellistä menoa tuovat mukanaan Anna-Leena Sipilä, Elina Varjomäki ja Jari Vainionkukka, jotka varastavat show'n lukuisilla sivurooleillaan, huomattavimpina lampaat ja eräskin koira.

Silloin tällöin näytelmän monipalaisuus voi olla haitaksi; katsoja ei aina tiedä mihin keskittyä, mutta tämä ei haittaa pitkällä aikavälillä.

Näytelmä käsittelee itsenäistymistä, omiin saappaisiin kasvamista, miehisyyttä (oletko mies vai hiiri, tai oikeastaan tässä tapauksessa, lammas?) sekä maatalouden muuttumista hyvin yksinkertaisella ja koomisella tavalla. Näytelmä sopii lähes kaikenikäisille, tosin en menisi välttämättä suosittelemaan tätä aivan perheen pienimmille Reinikaisen kielenkäytön vuoksi (vaikka ei hän sitä pahalla tarkoita).

Itse en ole alkuperäistä sarjaa katsonut, mitä nyt vähän Reinikaista, mutta ei tämä estänyt ollenkaan minua nauttimasta tästä ratkiriemukkaasta näytelmästä, joka avasi minun kesäteatterikauteni.

Jasu Keisa on kriitikon urasta haaveileva 21-vuotias keravalainen, joka on kesällä 2019 työkokeilussa Keski-Uudenmaan teatterilla.

Kesän aikana Keisa käy myös kaikissa Keski-Uudenmaan alueen kesäteattereissa.

Viime viikolla Jasu Keisa kävi katsomassa Mikä Mikä teatterin Kerran vielä tunteella -näytelmän. Keisan arvio näytelmästä julkaistaan 19.6. ilmestyvässä Keski-Uusimaa Viikko -lehdessä sekä osoitteessa www.keski-uusimaa.fi/jasuteatterissa.

Jasu teatterissa

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet