Jasu teatterissaKeravalainen nuori mies käy katsomassa Keski-Uudenmaan teatteriesityksiä.

"Pitää toivoa – ilman sitä olemme hukassa"

Auvo Ruotsalainen ja Stina-Monika Lämsä tähdittävät Kerran vielä tunteella -näytelmää, jota esitetään Mikä mikä -teatterissa 9.6.–11.8. Esityksen kesto on n. 90 minuuttia väliajan kanssa.

Mikä mikä teatteri

– Pitää toivoa – ilman sitä olemme hukassa, kiteyttää Laura Niemen (Stina-Monika Lämsä) toisen näytöksen repliikki tuusulalaisen Mikä Mikä teatterin Kerran vielä tunteella -näytelmän sanoman.

Kerran vielä tunteella on Jouni Nurmisen ohjaama ja Rauli Jokelinin käsikirjoittama draamakomedia, jonka päähenkilö on Martin W. Lauren. Lauren on kuusikymppinen, omasta tahdostaan eläkkeellä oleva hyvin suorapuheinen kirjallisuuden professori. Suorapuheisuutensa vuoksi hän on joutunut usein hankaluuksiin, muun muassa vaimo jättänyt kauan sitten ja nyt enää poika Tomas käy häntä katsomassa silloin tällöin, kun työkiireiltään ehtii.

Mutta eräänä päivänä saapuu Laurenia haastattelemaan senioreista tutkimusta tekevä Laura Niemi ja kun tämä kysyy, että mitä hänen elämästään puuttuu ja mitä hän haluaisi enemmän, Lauren vastaa rehellisesti: seksiä.

Niemi luonnollisesti järkyttyy Laurenin sopimattomista puheista ja oikeus kutsuu, mutta Laurenin yllätykseksi Niemi peruu jutun. Niemi tulee sopimaan juttua Laurenin kanssa ja he alkavat tapailla, keskustellen muun muassa nykypäivän menoista, ihmissuhteista ja taiteesta.

Näyttelijä Auvo Ruotsalainen onnistuu vangitsemaan Laurenin ylpeyden, joka korostuu hänen puheissaan ja aatteissaan. Lisäksi hän onnistuu hyvin luontevasti sekä koomisissa että dramaattisissa kohtauksissa.

Stina-Monika Lämsän Laura Niemi on hyvin suoraselkäinen, nuoresta iästään huolimatta kokenut nainen, jota hän tyylillä tulkitsee. Lauri Metsolan Tomas Lauren alkaa ensin niin sanottuna yleisöhahmona, joka sanoo sen, mitä luultavasti yleisöllä on mielessä (miksi sinä näin teet ja miten tähän pitäisi suhtautua), mutta näytelmän edetessä hahmo löytää selkärankansa ja hänestä tulee yksi draaman tukipilareista.

Pientä jännitystä oli havaittavissa vielä ensi-illassa 9. kesäkuuta, mutta näyttelijät saivat mahdolliset mokat tuntumaan hyvin luontevilta ja hahmoihin sopivilta.

Näytelmä käsittelee rehellisesti useita tabuiksi luultuja ihan normaaleja asioita, kuten senioreiden seksielämää ja vanhemman ja nuoremman henkilöiden tapailua ja sitä, miten niihin suhtaudutaan. Se ottaa myös kantaa MeToo-liikkeeseen, mainitsematta sitä kuitenkaan älykkäästi nimeltä.

Ohjaaja Jouni Nurminen on tehnyt fiksun vedon sijoittaen koko tarinan Laurenin asuntoon. Tämä antaa näyttelijöille paljon vapautta loistaa pitkissä kohtauksissa ja myös tarvittavaa intiimiyden tunnetta, jota pieni näyttämö tuottaa.

Näytelmä saa nauramaan elämän ja yhteiskunnan totuuksille, se on rehellinen ja aito huumorissaan ja draamassaan. Jäin odottamaan hieman enemmän lopulta, ehkä muutamia loppusanoja tai epilogia, mutta joka tapauksessa viihtyminen oli taattua.

Jasu Keisa on kriitikon urasta haaveileva 21-vuotias keravalainen, joka on kesällä 2019 työkokeilussa Keski-Uudenmaan teatterilla.

Kesän aikana hän käy myös kaikissa Keski-Uudenmaan alueen kesäteattereissa.

Tällä viikolla Jasu Keisa käy katsomassa Järvenpään teatterin Rakkautta Aholassa -näytelmän. Keisan arvio näytelmästä julkaistaan 26.6. ilmestyvässä Keski-Uusimaa Viikko -lehdessä.

Kaikki arvostelut löytyvät myös osoitteesta www.keski-uusimaa.fi/jasuteatterissa.

Jasu teatterissa

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet