Jasu teatterissaKeravalainen nuori mies käy katsomassa Keski-Uudenmaan teatteriesityksiä.

Vilunkia ja sisaruutta Porvoossa

Arvon sisaret -näytelmässä nähdään muun muassa sisarusten edemenneen isän, eversti Forsströmin testamentin luku. Näytelmää esitetään Latoteatterissa 4.8.–31.8.

Niina Kilpiäinen

Haarajoen Latoteatterissa sai sunnuntaina 4.8. ensi-iltansa näytelmä Arvon sisaret, johon on käsikirjoituksen tehnyt Kirsti Manninen ja ohjauksen Kirsi Jokela. Ennen esitystä oli Mannisen lyhyt esipuhe, jossa käsiteltiin naisen aseman historiaa Suomessa, joka on näytelmässä vahvasti esillä.

On elokuu 1879. Porvoon jokivarrella sijaitsevassa kaupunkitalossa valmistaudutaan perunkirjoitukseen. Rouva Forsström on vastikään menehtynyt ja hänen miehensä eversti hieman ennen häntä, ja heidän lapsensa, kuusi sisarta, ovat oikeutettuja heidän perintöönsä, johon kuuluu myös tämä talo.

Talossa asuu ennestään jo kolme sisarta sekä heidän lapsensa; tyttökoulun johtaja Aurora (Minna Vartia) ja hänen kasvattityttärensä Marie (Claudia Leppänen), papinleski Matilda (Tuire Peltola) ja hänen tyttärensä Esteri (Silja Kallioinen) sekä perheen kuopus Karoliina (Paula Nummila).

Paikan päälle ovat matkustaneet myös Pariisissa asuva taiteilija Alexandra (Marja Koli), ompelijatar Alma (Eeva Kosonen) lapsiensa Amandan (Hertta Hakkarainen) ja Amalian (Amalia Seppänen) kanssa sekä Emilie (Niina Kilpiäinen) yhdessä miehensä tuomari Rainer Mannerin (Antti Ahonen) ja lapsiensa Oton (Nuutti Nuorala), Ainon (Helmi Hakkarainen) ja Annan (Vanessa Antikainen) kanssa. Talossa asuvat myös taloudenhoitaja Helmi (Neea Tuomala) ja piika Martta (Maiju Mikkonen).

Kun perhe on saatu koolle, tapahtuu odotettavasti erilaisia jälleennäkemisiä eikä kaikkia oteta riemulla vastaan. Ilmassa on sisarkateutta ja syyllistämistä sekä vanhoja arpia revitään auki. Mitä paljastuukaan sisarusten välillä ja isän testamentista?

Kirsi Jokelan ohjaus on hiuksenhienoa. Omanlaatuista tunnelmaa kohtauksiin ja dialogiin luo Valtteri Seppäsen upea jousimusiikki.

Kirsti Manninen ottaa tekstissään hyvin älykkäästi ja ammattitaidolla esille naisten aseman, sisarkateuden ja monet muut tärkeät teemat kuulostamatta kuitenkaan liian ilmiselvältä. Hän on onnistunutkin luomaan hahmoista hyvin realistisia.

Näyttelijätyö on jokaiselta hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa, erityiskiitokseni nuorille talenteille. Vakavasta aihepiiristään huolimatta ei näytelmästä huumoria puutu. Aidontuntuisessa dialogissa on tilaa rehelliselle tilannekomiikalle. Riitta Vainion hieno puvustus korostaa aikakauden tuntua hyvin.

Näytelmä saa tuntemaan olonsa kiitolliseksi, että nykyään on naisilla asiat paremmin kuin ennen, vaikka onkin vielä paljon tekemistä, mutta ainakin olemme jo päässeet yhdessä tähän asti.

Jasu Keisa on kriitikon urasta haaveileva 21-vuotias keravalainen, joka oli kesällä 2019 työkokeilussa Keski-Uudenmaan teatterilla.

Kesän aikana Keisa kävi myös kaikissa Keski-Uudenmaan alueen kesäteattereissa. Esityksiä hän näki kaiken kaikkiaan yhdeksän.

Kaikki Keisan arvostelut löytyvät kesän aikana julkaistuista Keski-Uusimaa Viikko -lehdistä sekä osoitteesta www.keski-uusimaa.fi/jasuteatterissa.

Jasu teatterissa

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet