Tapio Ylösen kolumni: Liiku, kun vielä voit

Tapio Ylönen

Kaikki ihmiset, eivätkä vain junat ja naiset, ovat luotuja liikkumaan. Terveyden ja kunnon kannalta mikä tahansa säännöllinen liikunta on hyväksi.

Kävely, pyöräily, juoksu, uinti, suunnistus, golf tai jokin hyötyliikunta – pyöräillen tehty työ- tai kauppareissu – ovat kaikki plussaa.

Aikaa liikuntaan voi huoletta leikata vaikkapa turhasta telkan tai nettikoneen ääressä istumisesta.

Hyviä liikuntapaikkoja Keravallakin ovat muun muassa Keinukallion ulkoilualue ja uusittu uimahalli. Liikkuminen ei kuitenkaan ole kiinni tällaisista paikoista. Lenkkiä voi tehdä myös kaduilla ja metsän luontopoluilla.

Itseltäni hävisi yllättäen yksi liikuntamuoto, kun lenkkikaverini, Jose-koira, kuoli helmikuun lopussa.

Kolme kertaa päivässä lähdimme yhdessä ulos, ja nyt sen rutiinin loputtua noiden lähtöjen merkityksen huomaa.

Oma ulkoilu vähentyi, aamulenkin reipas käyntiinlähtö päivään hävisi, ulkomaailman virikkeet vähentyivät.

Vaikka koiran ulkoiluttaminen tuntuikin joskus välillä pakolliselta velvollisuudelta, ulkona pistäytyminen, muiden ihmisten näkeminen, toisten ulkoiluttajien jututtaminen, luontohavainnot, raitis ulkoilma ja auringonpaiste – miten suuri vaikutus niillä olikaan omaan mielenvireyteen.

Pyöräilen sentään ja kävin uimahallissa, vaikka koiralenkit jäivätkin. Uimahallissa lähinnä saunon ja käyn hieronta-altaassa.

Ennen korona-aikaa ehdin ottaa siellä ohjelmaani myös kuntosalilla käymisen ja vesijuoksun.

Mahdollisuus liikkumiseen ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä pitäisi hukata.

Vanhemmiten esteitä voi tulla yllättävän elämäntilanteen, oman tai läheisen sairastumisen, vammautumisen tai muun syyn takia.

Aina ei ehkä pääsekään liikkumaan, vaikka haluaisi. Nyt siis kaikki kynnelle kykenevät: Ylös, ulos ja lenkille!

Kirjoittaja on keravalainen kynäilijä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.