Mia Tadicin kolumni: Kesä, jona muruseni jäivät matkasta

Mia Tadic

Mia Tadic

Elämässä päätyy toisinaan tilanteisiin, joihin ei olisi ikinä uskonut joutuvansa. Korona-aikana meille kaikille lienee jollain tavalla käynyt niin. Kuka olisi vaikkapa uskonut, että kauppojen hyllyt huutavat tyhjinä ja Uusimaa eristetään.

Minä en olisi voinut kuvitella olevani lapsistani erossa kokonaista kesää.

Kun pojat olivat vauvoja, olin heidän kanssaan lähes taukoamatta. Taaperoina he saattoivat olla yön tai pari mummilassa, vähän isompina naperoina päiväkerhoissa. Kokopäivähoidossa ei yksikään lapsistani ole ollut.

Tänä kesänä koululaiseni halusivat jäädä Serbiaan isänsä kanssa, kun äiti lähti kuopuksentypykkä mukanaan kesätöihin tienaamaan.

Puntaroitiin, että kolme viikkoa eroa yhtä soittoa ei ehkä olisi paha. Keskellä kesää ehdittäisiin nauttia koko perheenä Suomen suvesta.

Yrittäminen on Serbiassa samanlaista kuin Suomessakin: kovaa työtä, sopivasti riskinottoa, investointeja, alkuajan kitkuttelua. Mahdollisuus tulla kotimaahan vierastyöläiseksi on tsäänssi, jota ei malta olla käyttämättä.

Moni muukin lähtee. Ystäväni äiti hoitaa vanhuksia vuorokauden ympäri Saksassa maksaakseen edesmenneen puolisonsa velat.

Sukulaisnainen jäi koko koronakevääksi Slovakiaan lyhentääkseen talolainaa. Tuttavaperhe rakentaa, mies on ollut vuosia Karibian-laivoilla. Päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmista yhä useampi käy ulkomailla töissä.

Tarkemmin ajatellen: tällainen maailma taitaa enimmäkseen olla.

Tänä kesänä olen kokenut uudenlaista ymmärrystä myös omaa isääni kohtaan. Hän oli Nokian kumitehtaan työkomennuksilla ison osan varhaislapsuuttani. Se ei ehkä ollut paras ratkaisu, mutta annan anteeksi.

Onko perheen ja paremman elämän vuoksi lähteminen vastuuttomuutta vai vastuun ottamista?

Siihen ei liene yksinkertaista vastausta. Aina valinta ei ole omissa käsissä. Emme ole ainoa perhe, jonka pandemia on erottanut.

Vaikka en ole siellä, missä muruseni ovat, tiedän heidän olevan hyvissä käsissä. Silti ikävä puristaa rintaa.

Kirjoittaja on Keski-Uusimaan kolumnisti, joka kasvattaa talvet lampaita Serbiassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu