Lukijalta: Jokelan laulujoutsenten tilanteesta ja tulevaisuudesta

Antti Honkonen

Keski-Uusimaan 27.8. mielenkiintoisessa jutussa Jokelan laulujoutsenista tuo Jukka Pihlainen harmistumisensa lintujen pesinnän häiriintymisestä hakkuilla.

Ne toimet olivat estäneet pesinnän onnistumisen Jokelan keskustan lähellä Kaarteenrannassa.

Sitten Jouko Vuori kirjoitti Pihlaisen em. väitteen hakkuiden syystä pesinnän epäonnistumiseen olevan ”väärää tietoa” (K-U 29.8.), sillä oikea syy oli joutsenparin uroksen menehtyminen huhtikuiseen törmäykseen sähkölinjaan.

Lisäksi kaksikolla eittämättä on eri käsityksiä ko. joutsenten (joko vain yhden tai kahdenkin parin) sukukypsyyksistä.

Kyseessä oleva Kaarteenrannan pohjoispuolella oleva entinen savenottokuoppa on aikojen myötä kehittynyt vesilinnuille otolliseksi kasvuympäristöksi, vaikka onkin joutunut vastaanottamaan tutkimattoman määrän erilaisia siihen survottuja jätteitä.

Ko. joutsenpesäpaikka oli ollut reilun vuosikymmenen Suloksi ja Sylviksi nimetyn joutsenparin kesäpaikka.

Muninta ja jälkeläisten kuoriutuminen näet tapahtui ihan muualla, kunnes viime vuoden keväänä Kaarteenranta oli ensi kertaa myös synnytyslaitos.

Olin itse mukana Jokelan lampien kehittämisryhmässä Jokelan kehittämisverkoston ydintiimin nimeämänä edustajana ns. Lampiryhmässä.

Nelikuukautisen pohdintansa myötä se päätti esittää mm. kauan toivotun Koululammen (uinti-)olosuhteiden kohentamisen ihmisystävällisemmäksi ja puolestaan jättää Kaarteenrannan ko. lammikon kuin lintukodoksi.

Ryhmässä oli myös Apus-järjestön edustaja. Laulujoutsenten pesintäolosuhteiden turvaaminen oli työryhmän yhteinen asia.

Valitettavasti Kaarteenrannassa oli kevättalvella päässyt toteutumaan rantojen parturointia, ehkä kenenkään työryhmän jäsenen toivomalla tavalla.

Jälki ei olisi joutsentenkaan silmää miellyttänyt.

Ymmärrän Pihlaisen harmistuksen, sillä itse suorastaan suutuin moisesta parturoinnista.

Olen kuitenkin Vuoren tavoin samaa mieltä, että Sulo ja Sylvi -joutsenparin upea jälkeläisurakointi loppui uroksen lentoturmaan, ei kurjiin hakkuisiin.

Entä leskeksi jääneen Sylvin mahdollinen yli-ikäisyys eli suvunjatkamiskyvyn menettäminen?

Oli niin tai näin, yksin se ei olisi enää urakastaan selviytynyt.

Lisäksi olen Vuoren tavoin olettamassa, ettei ko. vapaaksi jääneelle pesäjämälle sittemmin tullut toinen joutsenpari ollut vielä sukukypsää väkeä, vaan vielä ns. harjoittelupari.

Ilmeisesti se sama kaksikko on ollut jo kuukauden ajan Pesulanlammen itäniemekkeessä, kuin lemmenlumoissa.

Mikäli Jokelan keskustassa on ko. tai muu uusi pari ensi keväänä pesänrakennusaikeissa, ei Kaarteenrannan alue ehkä ole vielä tullut pesintäkelpoiseksi eli ei ehkä antaisi riittävää suojaa.

Muina laulujoutsenten uhkina on ihmisten taipumus – tahtomattaankin – kesyttää villieläimiä, kuten kerskua olleensa metrin päässä laulujoutsenesta jne.

Jos Jokelan Pesulanlammen em. itäniemekkeelle nyt reviiriä pitävä pari joutuu ihmisten lähentelyjen totuttamaksi ja vaaroista välittämättömiksi, niiden tulevaisuus ei näytä turvatulta.

Toki tänäkin kesänä tuli kahdelle, muutaman minuutin lentomatkan päässä olevalle laulujoutsenparille yhteensä 10 jälkeläistä, joten kysyntä kylämme mahdollisesti pesintäkelpoisista paikoista on ensi kevään ”asuntomessuilla” kovaa ja äänekästä.

Ratkaisu Jokelan laulujoutsenten onnistuvaan pesintään voisi jatkossa olla Vuoren ja viime talvena esittämä ehdotus tekopesäsaarekkeen rakentamisesta Pesulanlammelle.

Se voisi olla mahdollistaja turvalliseen pesintään ketuilta, koirilta ja supilta. Samalla se olisi mitä mainioin luonnonlahja Jokelan asukkaiden lisäksi muualtakin tulleille luonnonystäville.

Lopuksi: Jos Pihlaisella on todistusaineistoa laulujoutsenten häirinnästä Jokelassa, siitä on syytä tehdä ja jo pikaisesti asianmukainen ilmoitus viranomaisille.

Kirjoittaja on sosiaalineuvos. Jokelan laulujoutsenten tukiryhmä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu