Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Harri Virtasen kolumni Lisää seksiä!

Toimituksen varoitus: Tämä kolumni sisältää merkittäviä juonipaljastuksia tuoreimmasta James Bond -elokuvasta. Älä siis jatka lukemista, jos haluat katsoa elokuvan ja säilyttää jännityksen.

Olen nähnyt kaikki James Bondit. Kahteen kertaan. Vähintään. Isälläni oli ne VHS-kaseteilla. Vanhimmat poikani oppivat puhumaan englantia katsomalla Bondia mummolassa. Mr. Bond on vaikuttanut perheeseeni 50-luvulta lähtien kolmessa sukupolvessa.

Ensimmäinen kirja, Casino Royale, julkaistiin vuonna 1953, elokuva Dr. No sai ensi-iltansa vuonna 1962, vuotta ennen syntymääni.

Uusimmassa Bondissa, No time to die, Bond valitsee kuoleman, koska pahis raapaisee hänen poskeensa geneettistä myrkkyä, joka tappaisi hänen rakastettunsa ja lapsensa, jos hän vain koskettaakin heitä. Hänet on tuomittu eroon perheestään – tai kuolemaan.

Auts. Bondin edustama maskuliinisuus tuhoaa läheiset ihmiset. Mannerlaatat liikkuvat.

Seksi vähenee kaikissa länsimaissa. Syitä etsitään digitaalisista laitteista, alkoholin käytön vähenemisestä, hormoneista, epävarmuudesta, sukupuolien moninaisuudesta. Uusimman kouluterveystutkimuksen mukaan joka kahdeksas teini kokee itsensä muuksi kuin heteroseksuaaliksi. Samaan aikaan tytöt ja naiset kokevat yhä enemmän häirintää.

Suomessa tuorein tutkimus on Finsex vuodelta 2015. Yhdyntäseksin merkitys vähenee, mutta itsetyydytystä on enemmän kaikissa ikäryhmissä.

Tutkimuksia voi tulkita niin, että yhdyntäkeskeinen parisuhdeheteroseksi on vähentynyt.

Halujen eriparisuus parisuhteissa on yleistä. Se aiheuttaa konflikteja ja eroja. Enemmän seksiä haluava osapuoli voi olla mies tai nainen. Paras halujen sytyttäjä on kohtaava, avoin keskustelu, jossa syntyy kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Sitä ei Mr. Bond meille opettanut. Toisesta ihmisestä tulee oman kuplan häiriötekijä tai tarpeen tyydyttäjä.

No mikä on, ettei seksi maistu? Pitäisikö sen maistua? Seksiä ei voi enää mitata yhdyntäkertoina, kaatoina tai valloituksina, kuten James Bondin aikoina.

Päästä pukille tai saada pillua oli parasta elämässä. Nussiminen oli elämäntarkoitus ja köyhän hupia. Siihen tähtäsivät opinnot, palkkatyöt, taide – mikä se nyt itse kullakin oli, millä yritti vaikutuksen tehdä.

Naiset tietysti päättivät, ja siksi he olivat kuningattaria. Tällaistako meidän maskuliinisuutemme oli, ennen kuin se kuoli James Bondin mukana?

Draaman väistämätön loppu on, että Mr. Bond jää yksin, myrkytetyksi, oman puolen ohjusten räjäyttämäksi – itse luomansa systeemin ja maskuliinisuuden tuhoamaksi.

Kirjoittaja on Pornaisissa asuva kirjailija ja terapeutti.