Yksinäisyys on määritelty subjektiiviseksi tunnetilaksi, joka liittyy toteutumattomiin sosiaalisiin odotuksiin. Ihmissuhteiden koetut puutteet voivat olla määrällisiä tai laadullisia.
Puhutaan sosiaalisesta kivusta, joka havahduttaa meidät ylläpitämään ja parantamaan sosiaalisia suhteitamme.
Ikäihmisten elämässä yksinäisyyden tunne on merkittävä elämänlaatua alentava tekijä.
Tehtyjen tutkimusten johtopäätöksistä voidaan todeta, että mikään yksittäinen asia ikäihmisen elämässä ei aiheuta yksinäisyyttä, vaan se on usein monen asian summa.
Vaikka yksinäisyys ei ole sairaus, siihen liittyvät muutokset elimistössä muistuttavat monia sairauksia tai niiden ennakko-oireita.
Sairastuvuutta lisäävänä riskitekijänä se on tutkimusten mukaan vaikutustensa voimakkuudelta rinnastettavissa tupakointiin tai lihavuuteen.
Tutkimusten mukaan yksinäisiksi itsensä kokevat myös käyttävät enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita kuin ne, jotka eivät näin koe.
Yksinäisyys liittyy masennukseen, mutta vain osa yksinäisistä on masentuneita ja toisaalta vain osa masentuneista kokee yksinäisyyttä.
Se voi myös aiheuttaa muutoksia terveyskäyttäytymisessä: esimerkiksi läheisen ihmissuhteen menetys voi vähentää kiinnostusta syömiseen tai lisätä alkoholinkäyttöä.
Tätä kautta se voi liittyä terveydentilan heikentymiseen. Yksinäisyyden tunteen lisääntymiseen tulee vaikuttamaan se, että suomalaisten ikääntyminen on yksi nopeimmista Euroopassa, sekä eliniän kohoaminen ja yhteiskunnan tavoite siitä, että mahdollisimman moni asuu omassa kodissaan sinne järjestettyjen palvelujen turvin.
Kotihoidon palvelujen suunnittelussa tulisi tämä ottaa myös huomioon.
Yksinäisyys ei ole vain ikäihmisten ongelma. Sama yksinäisyyden tunne voi kohdata ketä tahansa ikään katsomatta.
Varsinkin tämä korona aika on tuonut todellisia haasteita monelle nuorellekin. On liian helppo jäädä ”näppäilemään kännykkää” ja jumiutua ”some-maailmaan”.
Ja kun laitat ruudun kiinni, niin mikä silloin tuijottaakaan takaisin – musta puhumaton ruutu.
Ja tutkittua on sekin, että vaikka kuinka olisimme somessa ja ruudun ääressä, se ei vastaa millään tavoin fyysistä toisen ihmisen kohtaamista.
Koska viimeksi kysyit joltakin ihmiseltä – läheiseltä tai tuntemattomalta, ”Mitä sinulle kuuluu? Miten voit?”
Tee testi ja kysy nämä kysymykset, vaikka jo tänään, ja koe ja näe se ilahtuminen ja kasvojen kirkastuminen siltä ihmiseltä, kuka voi sinun kysymykseesi vastata.
Ja lopuksi:
Tilaan kahvin ja selaan jotakin lehteä.
Istun ja odotan, kun ei ole syytä lähteä.
Mietin kuinka voikaan olla ihminen yksin.
Katselen ulos ikkunasta ja seuraan ihmisiä.
Yritän löytää edes joitakin tuttuja kasvoja.
Jää lehti auki ulkomaan uutisiin ja kahvi kylmenee.
Taas istuin pitkään enkä huomannut yhtään tuttua.
Kahvi saa jäädä, nousen ylös ja mietin tätä juttua.
Kuinka voi olla ihminen yksin keskellä kaupunkia.
Pekka Salminen aluevaaliehdokas (Uudenmaan Sitoutumattomat, TuPu) Tuusula, Keski-Uusimaa