Vaalikynä | Hyvinvointialueiden talous – lyhyt oppimäärä

Kuntaliiton selvityksen mukaan joka kolmas aluevaalien ehdokas on istuva kunnanvaltuutettu.

Jos mukaan laskettaisiin ne ehdokkaat, joilla on tai on ollut jokin muu kuin valtuutetun luottamustehtävä omassa kotikunnassa ja huomioidaan ehdokkaiden läpimenemisen todennäköisyys voi arvioida, että uusia hyvinvointialueita johdetaan ennen muuta kunnallispolitiikasta saadun kokemuksen ja toimintakulttuurin lähtökohdista.

Onko kunnallispolitiikasta saatu kokemus sitten hyvä vai huono lähtökohta toimimiselle uudessa hyvinvointialueen johtamistehtävässä?

Varmasti paljon hyvää oppia on kuntapolitiikasta ollut saatavilla ja näkemys yhteiskunnan kokonaistoiminnasta on kuntapäättäjillä keskimääräistä monipuolisempi.

Riskejäkin asetelmaan saattaa kuitenkin liittyä. Ehkä vahvimmin on epäilty kuntapolitiikkataustaisen aluevaltuutettujen kykyä ajaa koko alueen etua eikä vain kuntaitsekkäästi oman kulmakunnan intressejä.

Toinen esiin nostettu riski liittyy kunnallispolitiikassa opittuun, rentoon talouden reunaehtojen tunnustamiseen. Kuntapolitiikassahan raha ei koskaan lopu.

Aina voi tehdä lisätalousarvion, jos menot ylittyvät, ja rahoittaa ylitys lisävelanotolla, omaisuutta myymällä, tytäryhteisöjen tuloutuksia kasvattamalla sekä asiakasmaksuja ja veroja nostamalla. Eikä alijäämäinen tilinpäätöskään välttämättä haittaa, jos taseeseen on kertynyt mistä ottaa eli säästöjä voi aina syödä.

Lisäksi talousvaikeuksiin joutunut kunta voi hakea valtion harkinnanvaraista lisätukea vuosien kuluessa hioutuneet hakuprosessin kautta.

Hyvinvointialueen taloushallinnossa mikään näistä joustoelementeistä rahoituksen osalta ei toimi.

Pääosa rahoituksesta tulee alueelle valtion kiinteänä, tarvekriteereihin perustuvana laskennallisena ja yleiskatteisena tulovirtana.

Pienen osan tuloista muodostaa asiakas- ja käyttömaksut, mutta niidenkin tasolle on tiukat rajoitukset maksukaton ja maksuasetuksen muodossa.

Lainaa alue ei saa ottaa kuin valtion kanssa etukäteen määriteltyihin investointeihin eikä veroja alueet tunnetusti saa periä.

Vakaviin vaikeuksiin joutuva alue voi hakea lisätukea valtiolta, mutta sen hakemisesta ja saamisesta on tehty hankala ja raskas prosessi ja sen päässä voi olla alueen itsenäisen toiminnan loppuminen.

Lisärahoituksen alueelle myöntää valtioneuvosto ja tuen myöntäminen edellyttää kolmesta eri ministeriöstä ja alueen edustajista kootun selvitysryhmän asettamista.

Huomionarvoista on myös se, että hyvinvointialueet täällä Uudellamaalla rahoittavat Hus-yhtymän aiheuttamat erikoissairaanhoidon menot, jotka tunnetusti saattavat vaihdella arvaamattomasti ja joihin omistajaohjauksen keinoin on heikosti pystytty vaikuttamaan.

Ehdokkaiden kampanjointia seuratessa on voinut päätyä samaan johtopäätökseen kuin toimittaja Veijo Eronen kolumnissaan Keski-Uusimaassa 2.1. toteaa: ”Uusien aluevaltuustojen arjesta tulee aivan muuta kuin vaalipuheissa nyt luvataan. Valtuutetut joutuvat tiukkojen talousraamien vartijoiksi.”

Eli kun aluevaalikampanjoinnin loppumetreillä ehdokkaiden hermo pettää ja vaalilupaukset kasvavat entisestäänkin voi äänestäjä kysyä: miten kiinteän rahoituksen puitteissa ehdokkaan korostamat parannukset rahoitetaan?

Minkä palvelun tai asiakasryhmän kohtelua heikennetään, palvelun laatua ja/tai määrä leikataan, tai miten palveluprosessien tuottavuutta parannetaan niin että oikeasti voidaan ehdokkaan esittämiä parannuksia ja palvelujen laajennuksia toteuttaa ja esimerkiksi palveluverkko vähintäänkin nykyisellään säilyttää?

Markku Pyykkölä kaupunginhallituksen jäsen valtuustoryhmän puheenjohtaja aluevaaliehdokas (kok.) Kerava

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut