Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vaalikynä | Koti ei aina ole paras paikka vanhuksen eikä hoitajan näkökulmasta

Joskus 2000-luvulla aloitettiin voimakkaasti viljelemään mantraa ”koti on paras paikka vanhukselle” ja hokema on jäänyt elämään ainoana oikeana totuutena.

Näin ei aina ole, vaan tälläkin hetkellä asuu vanhuksia kodeissaan yksin, yksinäisenä ja peloissaan ainoastaan kotihoidon turvin vaikka tarvitsisivat vahvempaa palvelua.

Kotihoidon, jonka työntekijät ovat ylikuormittuneita ja jonka asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia ja vaativat yhä enemmän kotihoidon resursseja.

Esimerkiksi gerontologian professori Marja Jylhä on sanonut: ”Suomessa on kotona paljon vanhuksia, jotka eivät minkään inhimillisen arvioinnin perusteella voi asua kotona. Eikä kaikille hoitoa tarvitseville riitä edes kotihoitoa.”

Keusote on saanut noin miljoonan euron valtion avustuksen kotona asumista tukevien palvelujen kehittämiseen ja hyvä näin.

Hankkeen tavoitteena on täydentää iäkkäiden henkilöiden kotona asumista tukevia palveluja mm. ”vahvistamalla omaisten roolia asiakkaan aktivoinnissa sekä kehittämällä etäteknologian ja turvateknologian hyödyntämistä.”.

Yksi tärkeä asia on kuitenkin mielestäni unohtunut; palvelujen resurssien kohdentaminen oikea-aikaisesti oikeaan kohteeseen.

Keusoten alueella asuu kodeissaan vanhuksia, joille tosiasiallisesti kotihoidon palvelut eivät ole riittäviä, vaan he tarvitsisivat joko ympärivuorokautista hoivaa tai jotain kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon välillä olevaa palvelua.

Keusoten vastauksessa 28.9.2021 yhtymähallituksen kysymykseen kotihoidon tilanteesta todettiin, että ajalla 1.1.–30.6.2021 jonotusaika ympärivuorokautiseen palveluun oli keskimäärin 56 vrk ja 30.6.2021 tähän palveluun jonotti yhteensä 82 henkilöä.

Näiden 82 henkilön oli siis todettu tarvitsevan ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa ja silti he jonottivat tarvitsemaansa hoito kodeissaan kotihoidon turvin.

Koti ei heille siis ole paras paikka, ei inhimillisesti katsottuna, mutta ei myöskään resurssien näkökulmasta.

Kotihoidon työntekijöiden työpanos kohdentuu näissä tilanteissa asiakkaisiin, joiden palveluun ei kotihoidon menetelmin pystytä täysin vastaamaan.

Olen täysin varma siitä, että kotihoidon työntekijät tekevät parhaansa, mutta jos asiakkaan palvelutarve edellyttää enemmän kuin kotihoito voi antaa, ollaan resurssi kohdennettu mielestäni väärin.

Vanhuspalvelulain tarkoitus on turvata iäkkäiden henkilöiden perustuslain mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Näiden 82 kotona asuvan, mutta kuitenkin ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien kohdallahan ei näin ole tapahtunut.

Kotihoidon kriisin hoitamisen yksi keino olisi, että kotihoidon asiakkaat olisivat kotihoidon keinoin autettavissa ja ne, jotka eivät ole, pääsisivät nopeasti oikean palvelun piiriin.

Tämä ei ratkaise ongelmaa kokonaan, mutta ainakin osin. Yhtä tärkeää on kehittää vanhuksille monipuolisia asumisen ratkaisuja, jotka sisältävät monipuolisia ja yksilöllisesti räätälöityjä palveluja.

Pirjo Komulainen aluevaaliehdokas (sd.) Järvenpää