Taimenten paluu päättyy Haarajoelle – vanha pato on viimeinen este vaelluskalojen kotimatkalla Keravanjoen latvoille

JÄRVENPÄÄ | Kun osittaisen purkuluvun saanut Tikkurilankosken pato näillä näkymin kesällä 2019 katoaa sovitulta osin maisemasta ja Kellokosken padon parhaillaan kilpailutuksessa oleva kalatie rakennetaan, Haarajoen pato jää ainoaksi tulpaksi taimenten matkalla Keravanjoen latvoille.

–Siihen niiden matka katkeaa, pato on kaloille voittamaton nousueste. Alas pääsee, ylös ei, kalatalouden asiantuntija Velimatti Leinonen Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä toteaa. Haarajoen padossa ei ole kalatietä, sen pudotuskorkeus on liian suuri ja vettä liian vähän, jotta kalat pystyisivät hyppäämään sen yli.

Jos ne pystyisivät, patoa ei olisi tai sen ohi pääsisi kalatietä pitkin, ne voisivat nousta Uudenmaan ely-keskuksen yläjuoksulla kunnostamille jokialueille. Yläjuoksun hyvävetiset lisääntymisalueet olisivat lohikaloille tärkeitä – etenkin meritaimenille, joiden kannat ovat Suomessa hyvin heikossa kunnossa.

Joesta merivaellukselle lähtenee kalat pyrkivä takaisin synnyinvesiinsä.

Keravanjoen yläjuoksulle pyrkivät ne vaelluskalat, jotka ovat syntyneet sen koskissa ja lähteneet merivaellukselle. Kaikki eivät lähde, vaan jäävät jokeen lisääntymään.

–Merivaellukselle lähteneet ovat meressä yhdestä kolmeen vuotta, kunnes palaavat tai yrittävät palata synnyinvesiinsä lisääntymään.

Haarajoen padon omistaa Uotilan perikunta, joka ei ole lämmennyt padon uudistamiselle. Viime kädessä kysymys on rahasta.

– Kaupunki tai valtio ei voi kustantaa yksityisessä omistuksessa olevan padon uudistustöitä kokonaan, hankekehityspäällikkö Antti Nikkanen Järvenpään kaupungilta sanoo.

Kiista on kestänyt vuosia ja asiaan haettu ratkaisua niin neuvottelu- kuin oikeusteitsekin. Kymmenen vuoden takaisen ison väännön Järvenpään kaupunki hävisi, kun Vaasan hallinto-oikeus kumosi Länsi-Suomen ympäristölupaviraston pohjapadolle myöntämän luvan. Sen jälkeen asioista on yritetty sopia neuvottelemalla.

– Hyvä yhteistyösopimus kiinnostaa edelleen, Nikkanen vakuuttaa.

Ensimmäisen kerran suunnitelma pohjapadosta, kalatiestä ja uudesta sillasta esiteltiin jo 15 vuotta sitten. Tavoitteena oli, että padon yläpuolella olisi riittävästi vettä, kaloille saataisiin väylä padon ohi, Uotilat voisivat tuottaa sähköä pienvoimalassaan ja Keravanjoen yli rakennettaisiin uusi silta korvaamaan vaarallisen huonokuntoinen patosilta.

Vain silta toteutui. Se rakennettiin vanhan patosillan viereen ja avattiin syksyllä 2016. Sillan maksoivat Uudenmaan ely-keskus sekä Järvenpään kaupunki.

Pato rakennettiin aikoinaan tuottamaan sähköä joen rannan myllylle. Myllytoiminta loppui jo 30 vuotta sitten, mutta padon omistajalla on yhä oikeus käyttää vesivoimaa sähkön tuottamiseen ja kotitarpeiksi sitä onkin ainakin joskus hyödynnetty. Siihen myös perikunta on vedonnut, kun patosuunnitelmista on neuvoteltu.

–Pohjapadon ja kalatien rakentaminen olisi ollut teknisesti sellainen ratkaisu, joka olisi tehnyt sähköntuotannon meille mahdottomaksi, perikunnan edustaja Erkki Uotila totesi Keski-Uudellemaalle syyskuussa 2007 Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.

Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymän silloinen toimitusjohtaja Mauri Pekkarinen oli toista mieltä (K-U 18.11.2007). Hänen mukaansaHaarajoen virkistyskäyttö ja sähköntuotanto eivät olisi olleet toisiaan pois sulkevia asioita. Myös vaelluskaloille olisi riittänyt vettä siihen aikaan vuodesta, kun ne ovat liikkeellä.

Kesken jäänyt asia vaivaa Pekkarista yhä.

–Tämä asia olisi pitänyt saada työvuosina päätökseen, eläkkeelle jäänyt Pekkarinen toteaa.

Kalatie on yhä rakentamatta ja pato rapistuu. Padon luukut liikkuvat harvoin, mutta aivan tyystin Uotilat eivät ole patovahdin tehtävistään päässeet.

– Viime syksy oli niin sateinen, että veden korkeutta piti tulvariskin vuoksi säädellä, Uudenmaan ely-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Kari Rantakokko kertoo. Veden pinnan tasaisesti samalla korkeudella pitävä pohjapato olisi sääntelypatoa vaivattomampi ratkaisu.

Rantakokon mukaan valtiolta on mahdollisuus saada hankkeeseen avustusta, mutta myös Järvenpään kaupungin pitäisi höllätä kukkaron nyörejään. Voi tosin olla, että luonto ratkaisee asian omalla tavallaan ja seuraava suurtulva vie padon mennessään. Kesällä 2004 se oli jo lähellä.

Keski-Uusimaa ei tavoittanut Uotilan perikuntaa edustavaa Erkki Uotilaa.