Elokuvan rytmi rakennetaan leikkauksella

Jan Pippingsköld

Keravalainen Keijo Virtanen on tehnyt vähän kaikkea elokuva-alalla, mutta omimmaksi työalaksi valikoitui jo varhain leikkaaminen. Leikkaajana hän on tehnyt pitkän uran. Muutamia Virtasen leikkaamista filmeistä on tarjolla Keravan kirjastossa maaliskuussa. Virtasen töitä nähdään myös Tampereella viikon päästä.

– Kerava ja Tampere ovat minulle ne tärkeät paikat. Täällä olen asunut kauemmin kuin syntymäpaikkakunnallani, Keijo Virtanen tuumaa astellessaan Keravan kirjaston portaita.

Virtanen on tehnyt töitä monen eturivin ohjaajan kanssa.

– Kaikkien kanssa olen tullut toimeen.

– Turkan kanssa e ole tehnyt töitä, kaikkien muiden kanssa kyllä, hän sanoo ohjaajapersoonallisuuksista.

Ohjaajilla on erilaisia työskentelytapoja myös suhteessa leikkaajaan.

– Toiset ohjaajat istuvat tiiviisti selän takana, toiset eivät edes viihdy leikkaamossa.

– Joillekin ohjaajille oli tuottajien taholta annettu aikaraja, että leikkaamossa sai viipyä kymmenen minuuttia.

– Leikkauksella tehdään ekokuvan kerronta, sen rytmi. Kun kuvattiin filmille, leikkaaminen oli todella käsityötä. Sananmukaisesti leikattiin filmiä, ja kaikki tehosteet piti myös tehdä käsin.

Kun tekniikka on muuttunut, on muuttunut elokuvien luonnekin.

– Rytmi on nopeampi, aina ei itse pysy perässä. Kun studiossa on kymmeniä kameroita ja ohjaajan pitää kokeilla kaikkia, sillisalaattia tulee. Ennen oli neljä, korkeintaan kuusi kameraa käytettävissä studiossa, konkari vertaa.

Hitaammassa kerronnassa näyttelijän ilmeillä oli suurempi merkitys, nyt ne jäävät vähemmälle, kun mennään nopeasti seuraavaan kuvaan.

– Myös äänimaailma on muuttunut. Kotimaisissa elokuvissa pitäisi olla tekstitys, ei niistä muuten saa aina selvää. Hienoilla laitteilla tehty ääni kuulostaa äänittämön komeilla kaiuttimilla hyvältä, mutta ei tavallisen television ämyri sitä tahdo toistaa. Ja kun näyttelijä kuiskaa, hän todella kuiskaa. Ei siitä saa selvää.

– Kerran olen joutunut teettämään miksauksen kokonaan uusiksi, kun se oli tehty juuri näin ja oli tavallisilla laitteilla ihan puuroa.

Tekniikkaan liittyvistä muutoksista riippumatta elokuiva on elokuva. Sillä pitää olla rakenne.

– Hyvä käsikirjoitus on lähtökohta. Sen jälkeen tulevat onnistuneet näyttelijävalinnat. Se on ohjaajan tärkein tehtävä. Virtanen sanoo.

Moni käsikirjoitus perustuu johonkin kirjaan. Lukeeko leikkaaja taustalla olevan kirjan etukäteen?

– En koksaan ole lukenut etukäteen.

– Simpauttajan luin sitä mukaa kuin elokuva valmistui.

– Hyvin harvasta kirjasta saa hyvän elokuvan; en tiedä mistä se johtuu.

Mieluisana yhteistyökumppanina on jäänyt mieleen erityisesti Pekka Parikka.

– Oli ikävää, että en voinut olla tekemässä hänen viimeistä elokuvaansa.

Virtanen oli tuolloin kiinni muissa töissä eikä päässyt niistä irtautumaan.

– silloin sanoimme, että meillä on vielä aikaa tehdä monta leffaa yhdessä, mutta sitä aikaa ei sitten ollutkaan.

Leikkaajan työstään Keijo Virtanen on saanut tunnustusta. Jussi-patsas tuli elokuvasta Pohjanmaa.

– Kun Talvisota valmistui, moni sanoi, että siitähän Jussi olisi vasta pitänyt saada, mutta kun sitä ei voinut saada kahtena vuonna peräkkäin. Sain sen vähän liian aikaisin, mies muistelee.

– Simpauttajasta sain yksivuotisen taiteilija-apurahan.

Keravalla ja naapurikunnissa Keijo Virtanen on opastanut nuoria elokuvan tekemisen salaisuuksiin.

– Nuoret ovat olleet hyvin miellyttäviä.

– Riippumatta siitä miltä luokalta he ovat, kaikki ovat halunneet tehdä kauhukomediaa.

– Nuoria kiinnostaa elokuvan sisältö, tarina ja näytteleminen. Tekniikasta he haluavat tietää jonkin verran, mutta eivät piittaa siitä kovin paljoa.

Keijo Virtasen kontakteilla on satu nuorille vieraiksi monta kovaa nimeä. Kerran, kun vieraana oli Paavo Liski, eräs lapsista supatti, että "erikö tuo setä voisi jo lopettaa, että päästään katsomaan meidän elokuvia?" Liski kuuli, puhkesi nauruun ja totesi, että setä on kylä jo puhunut tarpeeksi.

Helmikuussa 2020 tulee kuluneeksi 50 vuotta keravalaisen elokuvaleikkaaja Keijo Virtasen ensimmäisen elokuvan julkisesta esityksestä.

Virtanen juhlistaa uraansa neljän kotimaisen klassikkoelokuvan sarjalla, joka esitetään kirjaston Pentinkulma-salissa maanantaisin klo 18.

2. 3. Simpauttaja (1975) Ohjaus Veikko Kerttula

9. 3. Jousiampuja (1982) Ohjaus Taavi Kassila

16. 3. Tuntematon ystävä (1978) Ohjaus Lars G. Thelestam

23. 3. Pohjanmaa (1988) Ohjaus Pekka Parikka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.