Menossa. Heti kun Sari Heiskanen on saanut luvan poistua kotoa vauvan kanssa, hän on painunut teatteriharjoituksiin. Lapset kulkevat hänen mukanaan ja oppivat samalla asioita.
Sari ”Sarppa” Heiskanen ja hänen kuusi lastaan, Ronja Kalenius, 14, Irina Kalenius, 11, Weera Kalenius, 10, Oscar Kalenius, 5, MirmaKalenius, 4, ja Siiri Kalenius, 2, ovat tuttu näky monessa paikassa. Ennen kaikkea he ovat tuttu näky jokelalaisen Teatteri Sisaren harjoituksissa, jota Heiskanen on pyörittänyt jo 14 vuoden ajan yhdessä sisarensa kanssa. Teatteritoiminnan pyörittämisen lisäksi Heiskanen ohjaa, käsikirjoittaa ja näyttelee. Lisäksi hän vaikuttaa MLL:n paikallisyhdistyksessä, Lepolan päiväkodin ja koulun vanhempainyhdistyksessä puheenjohtajana sekä Tuusulan kunnan valtuustossa.
Lapset kulkevat mukana lähes kaikkialla.
Heiskanen kuulee toisinaan sanottavan, että "minustakin olisi mukavaa tehdä asioita, mutta en voi, koska minulla on nämä lapset". Heiskanen on monessa mukana, vaikka hänellä on lapset. Hän on monessa mukana myös, koska hänellä on lapset.
– Tulisin hulluksi, jos vaan kököttäisin neljän seinän sisällä kaikki päivät näiden kaikkien kanssa, hän sanoo.
Kaikki mitä Heiskanen tekee on mahdollista, koska lapset kulkevat mukana lähes kaikkialla.
– Heti kun olen saanut luvan liikkua vauvan kanssa asunnosta pihalle, olen ollut teatteritreeneissä.
Samalla lapset pääsevät erilaisiin paikkoihin ja oppivat monenlaisia taitoja, kuten teatterissa esiintymistä, kärsivällisyyttä, tilannetajua ja sosiaalista kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa. Vanhempainyhdistyksen kokouksessa he näkevät esimerkin, minkälaisella tavalla on mahdollista vaikuttaa asioihin.
– Kun hoitoon viemisen sijaan otan lapset mukaani, saamme olla samassa paikassa ja he näkevät minut, vaikka en juuri sillä hetkellä kykene olemaan heille läsnä.
Joskus jos harjoituksissa menee myöhään, pienimmät saattavat jo kömpiä syliin nukkumaan, jonka jälkeen heidät kannetaan nukkuvana autoon ja sänkyyn.
– Tämä porukka on oppinut siihen, että meillä ei ole pilkuntarkat ruokailuajat ja toisinaan kotona vallitsee kaaos. Sitten kun se kasvaa liian suureksi, otan härkää sarvista ja laitamme porukalla paikat kuntoon.
Ainoastaan yksi lapsista on ollut sellainen, että hän ei ole kestänyt olla mukana teatteriharjoituksissa.
– Irina aloitti huutamisen saman tien kun hänet vietiin teatteritilaan. Silloin kuvaan astui lähellä asuva mummo,.
Teatteriporukassakin on totuttu Heiskasen lapsilaumaan. Usein useat kädet olivat jo avosylin vastaanottamassa vauvoja hoidettavaksi ja viihdytettäväksi, kun seurue saapui paikalle. Nuorin lapsista on koliikkivauvana ollut ainoa poikkeustapaus.
– Siirin kohdalla jouduin sanomaan, että älkää kukaan vaan menkö lähellekään koppaa, kun hän vihdoin ja viimein nukkuu, Heiskanen kertoo.