Jako kahteen.
Yksi. kaksi. Yksi, kaksi. Kolme, ei kun yksi. Kaksi...
Ykköset tähän päätyyn, kakkoset tuonne. Ja sitten peli käyntiin.
Näin jaettiin luokka kahteen joukkueeseen jumppatunnilla.
Jako kahteen ei jäänyt vain jumppatunnin pelijoukkueisiin. Jakajia on monenlaisia ja jakoperusteita vielä useammanlaisia. Eikä jakaminen ole meidän aikamme keksintö. Kuuluisan roomalaisen filosofin Senecan sanotaan esittäneen yhden jakoperusteen: "Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat."
Näin sanoi hän, noin 2000 vuotta sitten. Kuulostaa ihan siltä, kuin olisi aikalaisemme, tämän päivän arjen havainnoija. Tarkkanäköinen, ehkä vähän jyrkkä, mutta ehdottomasti jäljillä.
Kaikkihan me olemme nähneet, että osalla on ideoita ja osalla vastaväitteitä. Ennen toteutusta: "Tuskin toimii. Jos se olisi hyvä idea, kyllä sen olisi joku jo tehnyt." Toteutuksen jälkeen, jos on onnistuttu: "Joo, ihan kiva, mutta olisi voinut paremminkin mennä." Toteutuksen jälkeen, jos ei ole onnistuttu: "Olisin voinut vaikka arvata."
Ei kaikesta tarvitse tykätä. Arvostella saa ja pitää, jos on kykyä. On vain niin täydellisen turhaa liittyä arvostelijoiden kuoroon, jos ei itse osaa esittää parempaa tilalle tai edes perustella miksi epäilee.
Nyt sovittelen jalkojani suuriin sandaaleihin ja esitän yhden kahtiajaon lisää: Arvostelijat voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka haluavat kannustaa tekemään paremmin, ja niihin, jotka haluavat painaa toisen maahan.
Edelläkulkijoita ja aikaansaajia on helppo löytää historiasta. Tiede ja taide eivät olisi ikinä edenneet mihinkään ilman heitä. Edelläkulkijat ja aikaansaajat eivät ole jääneet historiaan, he kulkevat edellämme ja saavat aikaan tänään, huomenna, toivottavasti ylihuomennakin. Tunnistammeko? Kannustammeko vai lytistämmekö?