Järvenpääläisen Nora Lehtisen Aino ja Matias -kirjasarjan kolmannessa osassa toivutaan koti-ikävästä ja syödään lettuja

Kuvittaja Anne Muhonen on kuvittanut kolme Aino ja Matias -kirjaa. Anne Muhonen

Anu Miettinen

Järvenpäässä asuvalla lastenkirjailija Nora Lehtisellä on kolme omaa ja kolme mielikuvituslasta.

Mielikuvituslapset ovat Aino ja Matias sekä vauva.

Aino aloitti viime syksynä koulun ja Matias on 5.-luokkalainen.

Kolmas ”Ainon ja Matiaksen iltakirja ” on sarjan uusin kirja.

– Kirjassa hidastetaan elämää vaikkapa niin että yhdellä aukeamalla perhe on iltapalalla ja mietitään mitä laitetaan letun päälle, kertoo Nora.

Tarjolla on kanelia, mansikoita ja mustikoita, hunajaa. Kirjan sivulla kysytään: ”Mitä sinä laittaisit letun päälle?”

Aina ei lastenkirjoissa tarvitse koohottaa!

Aino ja Matias -kirjojen lukijapalaute

– Kirjat ovat vuorovaikutteisia eli lukija ja kuuntelijat voivat pysähtyä miettimään omaa valintaansa. Kirjoihin on piilotettuna läsnäolon harjoitusta, jota tarvitsevat niin aikuiset kuin lapsetkin. Aino ja Matias -kirjasarjan kolmannessa osassa ja sen kolmessa tarinassa yökyläillään, tutkitaan tähtitaivasta ja tehdään tuttuja iltapuuhia.

Aino ja Matias liittyvät tunnekasvatukseen ja siihen miten ihmisyys on monimuotoista.

Ainon ja Matiaksen kanssa mietitään esimerkiksi sitä millaisia ajatuksia herää kun on koti-ikävä?

Nimittäin Ainolle tulee yökylässä ikävä ja lukija saa mietittäväkseen että onko itsellä tai sadun kuulijalla ollut joskus koti-ikävä ja mikä siihen auttoi?

Kirjailija Lehtinen myöntää, että aikoinaan koti-ikävästä kärsittiin myös.

– Siihen auttoi se että tilanne elettiin läpi ja turvallisten aikuisten avulla sai ikävöidä. Siitä on jo paljon aikaa, mutta tunteen muistaa kyllä.

Hyvä, että koti-ikävästä voi puhua kun sitä ei juuri sillä hetkellä tunne. Kun asiasta on keskusteltu turvallisen aikuisen kanssa, seuraava kerta koti-ikävän hyppysissä voi tuntua vähemmän ikävältä.

Lukijapalautetta on tullut ja yhdestä kirjailija Lehtinen pitää erityisesti.

”Aina ei lastenkirjoissa tarvitse koohottaa!”

– Aivan totta, aina ei tarvitse olla ekstremeä.

Vielä kohtaus kirjasta: Aino ja Matias ovat talvi-iltana kävelyllä ja mäen päältä näkyy hieno tähtitaivas. Matias osaa kertoa mitä taivaalla näkyy.

– Pieni lapsi seisoo suuren avaruuden edessä. Hän näkee edessään suuren ja ihmeellisen avaruuden, kuten Aino ja Matias. Vanhempi taas näkee oman lapsensa, joka on vielä suurempi ja ihmeellisempi.

Etsiessään kirjoilleen kuvittajaa Nora toivoi että kuvissa ihmiset ovat oikeissa mittasuhteissa, ja että kuvat ovat rauhallisia ja eläviä.

– Jos lapsella on hahmottamishäiriö niin se vaikuttaa myös kuvanlukutaitoon.

Kysytään kuvittaja Anne Muhoselta, millaista on kuvittaa lastenkirjaa selkokielellä?

– Selkokirjassa on erityisen tärkeää, että kuva tukee tekstiä ja viivat ovat selkeämpiä.

– Aino ja Matias -kirjoja on ollut leppoisaa piirtää, koska tarinoissa keskitytään enemmän hetkeen kuin vauhtiin. Vauhtiviivoja ei ole kuvituksessa ollenkaan, kokenut kuvittaja kertoo.

Iltalettu -kuvassa pieni Alisa-vauva istuu syöttötuolissaan, Aino asettelee letulle mansikoita ja Matias on kietaissut letun rullalle samalla kun isä heittää lettua ilmaan, ilman vauhtiviivoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.