Irina tähdittää Cherifestiä viikonloppuna – näin suosikin ura sai alkunsa

Irina esiintyy Cherifestissä 29.8. Männistön tanssilava-alueella Kellokoskella. Tommi Ollikainen

Musiikki: Irina kertoo soolouransa aikaisesta biisinteosta ja menestyksestä.

Marko Partanen

1980-90-lukujen taitteessa kauhajokilaisteinit pidättivät henkeään niin pitkään, että lopulta pyörtyivät. Se oli sen ajan vaarallinen buumi. Irina seurasi ikätovereidensa puuhia vierestä, mutta kokeilemaan hän ei ryhtynyt.

Alle parikymppisenä Irina hyppäsi useasti kyydittäväksi autoon, joka kaahasi Tokerotietä pitkin Kauhajoelta Jalasjärvelle bänditreeneihin. Reitille osui seitsemän kilometrin mittainen suora, jolla yritettiin kellottaa nopeinta aikaa.

– Ei silloin alle kaksikymppisenä miettinyt, että jotain voisi sattua, oli vain illuusio toteuttaa asioita, Irina sanoo.

Huonoja valintoja ei saa tekemättömiksi, mutta parin vuosikymmenen jälkeen niistä voi jalostaa hittibiisejä. Ajatus Tanssi hengittämättä -biisiin lähti noista teinikavereiden yrityksistä saada itsensä pyörtymään.

– Käänsin sanoituksessa teiniaikaisen jännityksen siten, että jos ihminen avaa itsensä, niin voiko siinä käydä huonosti.

Autokaahailuista taas syntyi biisi, jota kannattelee nuorten harha-ajatus voitetusta ajasta tai tunne kokea jotakin suurempaa. Jotain suurempaa on myös biisi Askeleita-albumilla.

Irina teki sooloartistina debyyttialbuminsa, Vahva, vuonna 2004. Levy oli nimensä mukainen.

– Sitä ennen olin kiertänyt vuosikaudet cover-bändeissä. Oli kova juttu, kun pääsi lavoille omilla biiseillä. Levyn biisit saivat paljon radiosoittoja ja jengi alkoi löytää keikoille.

Irina pohti, että olisi siistiä, jos keikat voisi avata biisillä, jossa on stadionmeininki. Siihen aikaan hän kuunteli paljon Robbie Williamsin Let Me Entertain You -kappaletta, joka edusti tarvittavaa tunnelmaa. Irina kirjoitti säveleen tekstihahmotelmansa, josta apuun pyydetty Toni Wirtanen otti kopin ja teki sen valmiiksi.

– Niihin aikoihin minulla oli tekemistä siinä, miten ja mitä kaikkea Irinana laulaisin. En voinut kuitenkaan laulaa kaikkea, mitä halusin.

Kun Wirtanen sai valmiiksi Kuurupiiloa-biisin, se oli vastaus moneen avoimena olleeseen kysymykseen.

– Sain biisistä itsevarmuutta ja tiesin, että tämä tyylilaji on mun juttu.

Biisiä on soitettu paljon myös keikkojen avauksena.

Toista, Älä riko kaavaa -levyä, Irina pääsi työstämään oman bändinsä kanssa. Bändi oli lunastanut vapauden soittaa, kuten haluaa. Wirtanen demosi bändille kappaleen Kymmenen kirosanaa.

– Demo oli kovin pelkistetty ja kitarasoolon paikalla oli pelkkää suulla tehtyä pulputusta, jonka kitaristimme Janne Kasurinen soitti levylle yks yhteen pulputuksen kanssa. Tajusin nopeasti, että siitä tulee magee biisi.

Bändillä alkoi olla pokkaa. Seuraavaa Liiba laaba -levyä tehtäessä pokkaa tuli kirjaimellisestikin.

– Olisin halunnut, että levyltä olisi alettu soittaa ensimmäisenä Kaunis luonne -biisiä, mutta levy-yhtiö sanoi, että lähdemme liikkeelle Pokka-biisillä.

Jälkeen päin Irina on varma, että se oli oikea ratkaisu.

– Kun saimme biisin studiolla valmiiksi, niin olimme siihen heti tyytyväisiä. Juhlimme sitä ja tanssimme sitä pitkälle yöhön.

Vajaan kymmenen vuoden taival soolouralla vaikutti artistiin.

– Aloin olla ministi kyllästynyt Irinaan, enkä halunnut toistaa itseäni. Halusin laulaa jotain muuta.

Takana oli Tähdet, tähdet -tv-sarja, jossa Irina muiden artistien kanssa heittäytyi erilaisiin biisigenreihin. Irina ehdotti levy-yhtiölleen, että voisiko hän tehdä cover-levyn. Idea rikkoi kaavan, mutta sai luvan tulla toteutetuksi.

– Minulla oli ennemminkin artisteja, joilta halusin laulaa kappaleita kuin että olisin halunnut laulaa tiettyjä biisejä.

Niin kävi J. Karjalaisenkin kohdalla, jolta tuli valituksi vähemmän coveroitu Mikä mahtaa olla in? -biisi. Siitä tuli lopulta koko levyn nimi.

Levyn pohjalta tehtiin syksynmittainen kiertue.

– Faneilleni se oli järkytys. Parin keikan jälkeen mietin jo itsekin, että saanko palata takaisin Irinaksi.

Uusi levy on parhaillaan miksauspöydällä. Julkaisuajankohdaksi on suunniteltu ensi syksyä, mutta kuten viime kuukaudet ovat näyttäneet, voi mitä tahansa tapahtua. Kuten vaikkapa sellaista, että poikkeusoloissa vedetään biisejä pelkälle kameralle. Irinankin keikkoja on striimattu, mutta hänen mielestään siitä puuttuu se tärkein.

– Jos yleisö ei anna mitään takaisin, se tuntuu oudolta. Se on kuin keikkojen tekohengittämistä. Kun energiat kimpoilevat bändin ja yleisön välillä, se tuntuu ihanalle.

Parhaillaan on käynnissä Irinan 16. vuosi sooloartistina.

Festarit ovat nyt pandemian takia tauolla. Irinaa harmittaa festareiden peruuntuminen.

– Ne ovat ihania kohtaamisia. Välillä tulee vettä, että meikit valuvat varpaisiin. Välillä taas on kuumaa ja kaunista. Festarilavojen jälkeen on taas kiva palata pienempiin paikkoihin.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut