”Tätä tautia ei kukaan halua” – Korona alkoi hajuaistin katoamisella

TAIDE: Kevät toi koronaan sairastuneelle taiteilijalle toivon.

Kati Lauhakangas kertoo, että korona tuntui joka paikassa, mutta keuhkot olivat kuin tulessa. Sauvo Jylhä
Jan Pippingsköld

Jan Pippingsköld

Järvenpääläinen Kati Lauhakangas näyttää maalaustaan, joka kuvaa koronaviruksen vaikutuksia elimistössä. Henkilöhahmo on kuin tulessa. Toinen, hyvin tummasävyinen teos on mielenmaisemaa sairauden aikana. Ensivaikutelma on synkkä, mutta valo saapuu teokseen kulmasta: toivo.

Lauhakangas on yksi Järvenpään Taidetalon uuden näyttelyn taiteilijoista. Näyttelyn teema on korona ja miten se on vaikuttanut.

Kati Lauhakangas sairastui koronaan maaliskuun alussa. Hän oli ollut matkalla, jota ennen oli tehty riskin arviointi: kaiken piti olla kunnossa.

– Sitten tilanne muuttui, Lauhakangas kertoo.

Kun hän sairastui, häneltä puuttuivat silloin tyypillisiksi listatut koronan oireet.

– Ei ollut kovaa kuumetta, ei yskää. Oli lievää lämpöä, lihassärkyä ja väsymystä.

Tunteet menivät siksakkia toivon ja epätoivon välillä.

Kati Lauhakangas

–Ihan ensimmäisiäm oireita oli haju- ja makuaistin katoaminen kokonaan. Erotin kylmän ja kuuman, mutta en makuja.

Hän soitti koronaneuvontaan ja sai ohjeet, että voi elää normaalisti. Sitten työpaikan infektiolääkäri ohjasi menemään testiin.

Positiivista testitulosta seurasi viiden viikon eristys yksin kotona.

Lauhakangas kertoo, että korona, joka voi olla hyvin erilainen eri ihmisillä, oli hänellä varsin kokonaisvaltainen tauti. Oireita oli monia ja ne vaihtelivat.

– Varpaita paleli, tuntui, että pää ei toimi, oli hengitysvaikeuksia ja vatsavaivoja.

– Oireet muuttuivat sairauden aikana. On ollut hengenahdistusta, joka meni jo ohitse, mutta sitten uiminen laukaisi sen taas. Kesällä iski kolmen viikon ripuli.

Yksi oireista on ollut sitkeä elohiiri, jonka jatkuva väpätys on tosi ärsyttävää. Koronataudin seuraukset tuntuvat vielä.

– Vieläkin, kun menen rappusia ylös, hengästyn.

– Ei tällaista tautia kyllä kukaan itselleen halua.

– Tunteet menivät siksakkia toivon ja epätoivon välillä. Välillä tuntui, että olen jo paremmassa kunnossa, sitten tuli taas jokin oire ja silloin ajattelin, että eikö tämä ollenkaan lopu.

– Tuli syyllisyys ja pelko, että olenko tietämättäni tartuttanut jonkun sinä aikana kun en voinut tietää viruksesta.

– Tuli myös syyllistämistä, Facebook-ryhmässä oli rajuja kommentteja ja kyseltiin kuka se sairastunut on, Lauhakangas kertoo. Tapaus oli Järvenpäässä ensimmäinen.

– Onneksi pää kestää sellaiset ja osaan käsitellä niitä asioita, hän sanoo.

Osa fb-kommenteista oli sellaisia, että ylläpito poisti ne. Koronan ja siihen liittyvien tunteiden käsitteleminen maalaamalla ei tullut heti mieleen.

Tauti oli rankka, ja käytännön asioiden järjestäminen eristyksen aikana tuotti päänvaivaa.

Kun ajatus asioiden maalaamisesta tauluiksi heräsi, tuli myös yhteydenotto Järvenpään Taideseurasta ja kutsu näyttelyyn.

– Kun keväällä luonto heräsi, toivo virisi. Sitä ennen kaikki oli harmaata.

– Luonto on tärkeä, on se kyllä ollut minulle tärkeä asia ennenkin.

– Kesällä maalasin näitä töitä mökillä.

Kati Lauhakangas arvelee, että koronakokemuksesta jää jotakin pysyvääkin hänen taiteeseensa.

– Ehkä uskallan kokeilla enemmän ja heittäytyä enemmän taiteessa. Voin kuvata tunteita vapaammin, eikä minun tarvitse keskittyä johonkin tekniseen juttuun, hän pohtii.

– En välttämättä maalaa jotakin kaunista. Haluan vaikuttaa yhteiskunnallisestikin.

Mielessä on jo ilmastonmuutokseen liittyviä ideoita.

Taiteilijana Lauhakangas sanoo olevansa koloristi, joka näkee ja käyttää selkeitä värejä eikä maalaa hennolla siveltimellä.

– Ehkä olisi hyvä treenata toisenlaisiakin värejä, hän pohtii.

arjesta irti

Kuuden naisen yhteisnäyttelyssä teemana on korona-aika ja koronan vaikutus. Neljän osallistujan näyttelyt peruuntuivat koronarajoitusten takia, ja tästä syntyi ajatus yhteisnäyttelystä ja sen teemasta,.

– Jokaisella on oma tyylinsä ja käsialansa, mutta yhteisiäkin elementtejä löytyy, Kati Lauhakangas sanoo.

– Sovittiin, että jokainen tuo runsaasti töitä tarjolle, ja yhdessä tehdään kokonaisuus. Taideseuran puheenjohtaja Anna Matikainen kertoo.

Unelmia irti arjesta: Liisa Nykänen, Pirkko Korpela, Kati Helo, Hanne Lindström, Kati Lauhakangas, Anna Matikainen.

Taidetalo, Myllytie 13 A, Järvenpää. 6.9. asti.

Avoinna to–pe 14–18, la–su 11–15.

arjesta irti

Kuuden naisen yhteisnäyttelyssä teemana on korona-aika ja koronan vaikutus. Neljän osallistujan näyttelyt peruuntuivat koronarajoitusten takia, ja tästä syntyi ajatus yhteisnäyttelystä ja sen teemasta,.

– Jokaisella on oma tyylinsä ja käsialansa, mutta yhteisiäkin elementtejä löytyy, Kati Lauhakangas sanoo.

– Sovittiin, että jokainen tuo runsaasti töitä tarjolle, ja yhdessä tehdään kokonaisuus. Taideseuran puheenjohtaja Anna Matikainen kertoo.

Unelmia irti arjesta: Liisa Nykänen, Pirkko Korpela, Kati Helo, Hanne Lindström, Kati Lauhakangas, Anna Matikainen.

Taidetalo, Myllytie 13 A, Järvenpää. 6.9. asti.

Avoinna to–pe 14–18, la–su 11–15.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.