Kankaita, ruuveja, neuloja ja nauloja. Kompura, niittipyssy, vaahtomuovisaha ja tietenkin ompelukone.
Siinä vain murto-osa työvälineistä, joihin huonekaluverhoilija Catarina Kuhlefelt tarttuu, kun hän herättää vanhan sohvan eloon tai taikoo ajan kolhimat ruokatuolit uuden veroisiksi.
Takana on nyt nelisen vuotta verhoilijan töitä, eikä uranvaihtoa ole tarvinnut katua.
– Valmistuin vuonna 1993 ravintolakokiksi, menin alan töihin ja siinä sivussa luin vielä itseni merkonomiksi, hän kertoo.
Vuosikymmenet hän teki erilaisia ravintola-alan töitä, mutta takaraivossa kyti jatkuvasti voimistuva ajatus siitä, että tämä ei ole sitä, mitä hän haluaa loppuelämänsä tehdä.
Kuhlefelt on rakastanut käsillä tekemistä aina ja ompeli muun muassa oman hääpukunsa aikanaan itse. Vuoden 2014 yhteishaussa hän löysi verhoilijan koulutuksen ja se tuntui heti omalta. Kuhlefelt laittoi paperit sisään ja syksyllä hänestä tuli opiskelija. Kun hän valmistui verhoilijaksi vuonna 2016, avasi hän välittömästi Lahelaan Tuusulaan oman yrityksen, Verhoomo Nuppineulan.
Niistä tulee usein oikeita herkkupaloja.
Catarina Kuhlefelt
Töitä on siitä saakka riittänyt, eikä Kuhlefelt ole valintaansa katunut.
– Onhan tämä nysvääminen nyt vain niin ihanaa, hän hymyilee.
Nysväämisellä hän tarkoittaa käsillä tekemistä ja sitä äärimmäistä tarkkuutta, jota työ vaatii. Linjoja ei voi vetää missään kohtaa suoriksi, vaan jokaiseen yksityiskohtaan on paneuduttava sataprosenttisella tarkkuudella.
– Muutokset vanhan ja uuden välillä ovat yleensä aina aivan järkyttävän hienoja. Niistä tulee usein oikeita herkkupaloja, Kuhlefelt myhäilee.
Verhoilijan palveluihin turvaudutaan esimerkiksi silloin, kun suvussa kulkenut rakas perintöhuonekalu alkaa olla käyttöön liian ränsistynyt. Jollakin saattaa olla sohva, jonka mukavuudesta ei haluta luopua, mutta päällinen ei enää kestä päivänvaloa.
– Joskus sohva on mitoitettu tarkkaan tiettyyn kohtaan, ja kun uuden tarve iskee, siihen ei löydykään sopivaa. Kesällä tein eräälle perheelle koko kaluston: sohvan, kaksi nojatuolia ja kaksi rahia. He olivat kiertäneet peräti 11 huonekalukauppaa, mutta kun sopivaa ei löytynyt, päätyivät he verhoiluttamaan vanhat uusiksi.
Verhoilu tuo huonekalulle lisää käyttövuosia, mutta mahdollistaa myös sen, että siihen saa juuri sellaisen päällisen kuin itse haluaa. Huonekalukaupassa valinta pitää tehdä yleensä vain jokusen kuosin välillä, verhoillessa vaihtoehdot ovat lähes rajattomat.
Joillekin ekologisuus ratkaisee sen, että huonekalu päätyy verhoilijan pakeille kaatopaikan sijaan.
– Ja nyt koronan aikaan olen huomannut erikoisen seikan: ruokatuoleja tulee työn alle erityisen paljon. Samaa sanovat kollegat. Uskon, että se johtuu siitä, että kotona ollaan ja istuskellaan nyt paljon enemmän ja siksi muun muassa tuolit kuluvat. Ja ehkä myös rempallaan olevat asiat alkavat ottaa enemmän silmään.
Verhoilu on harvemmin vain pelkkä kankaan vaihto. Samalla laitetaan kuntoon muitakin rempallaan olevia kohtia. Koko tuoli puretaan paloihin, mahdolliset jouset kiristetään tai vaahtomuovit tarvittaessa vaihdetaan. Verhoilun jälkeen istuttavuus on usein paljon entistä parempi. Vuosikymmeniä vanha tuoli tai sohva saa taas toisen mokoman lisää jatkoaikaa.
– Verhoilulla saat yksilöllistä ja erilaista. Mummin vanhoissa perintötuoleissa ovat mitoitukset usein sellaiset, että niissä vain on parempi istua verrattuna uutena tehtaista tuleviin tuoleihin, Kuhlefelt toteaa.
Muokattu 24.9. klo 8.28 vaahtomuovivasara vaahtomuovisahaksi.