Eräänä aamuna 20 vuotta sitten Petri Mäkelä heräsi, eikä enää kuin sumua. Nykyään hän on oppinut toimimaan rajoittuneen näkökykynsä kanssa ja harrastaa intohimoisesti valokuvausta. Sanna Sarenius

Henkilö: Näkövammaisen Petrin intohimo on valokuvaaminen – pian avautuvan näyttelyn kertoo pysäyttävän tarina ihmiskohtalon arvaamattomuudesta

Petri Mäkelä kuvaa pääasiassa maisemia. Pian avautuvan valokuvanäyttelyn kuvasarja on kuitenkin pysäyttävä tarina ihmiskohtalon arvaamattomuudesta.

Sanna Sarenius

Parikymmentä vuotta sitten järvenpääläinen Petri Mäkelä, 52, teki pitkää päivää mainosalan yrittäjänä. Toisinaan kun työpäivä venyi, hän käpertyi toimistohallin sohvalle muutamaksi tunniksi unille ja jatkoi aamulla hommia. Diabetesta sairastava Mäkelä joi paljon Cokista ja nukkui vähän. Näkö oli heikentynyt jo jonkin verran ja keho antoi merkkejä, että kaikki ei ole hyvin. Kiireet kuitenkin pitivät ajatukset kiinni työasioissa ja mies tottui pikkuhiljaa muutoksiin. Eräänä aamuna hän heräsi, eikä nähnyt kuin sumua. Siinä kohtaa näkö ei kuitenkaan ollut huolista suurin, sillä verenpaineet heittelivät miten sattui, eivätkä munuaiset enää toimineet.