Järvenpääläinen piti patarumpujen soiton mestarikurssin suurtapahtumassa – On itse saanut oppia Scorpionsin perustajajäseneltä

Musiikki: Eri taustoista tulevien muusikkojen kohtaamiset antavat mahtavia mahdollisuuksia oppimiselle.

Kansallisoopperan orkesterin patarumpali Samuli Viitanen piti viime viikonloppuna mestarikurssin verkossa. Sauvo Jylhä
Jan Pippingsköld

Jan Pippingsköld

Järvenpääläisellä Samuli Viitasella on harvinainen ja mielenkiintoinen ammatti: hän on Suomen Kansallisoopperan orkesterin patarumpali. Hän on myös Sibelius-Akatemian tuntiopettaja ja Verbier Festival Junior Orchestran lyömäsoitintuutori.

Viime viikonloppuna Viitanen piti mestarikurssin patarumpujen soitosta suuressa lyömäsoitin- ja rumputapahtumassa, joka järjestettiin koronan vuoksi verkossa.

– PASIC eli Percussive Arts Society International Convention on alan suurin tapahtuma. Amerikassa on fyysiset messut, mutta nyt tapahtuma järjestettiin ensi kertaa verkossa. Siellä voi tavata tuttuja ihmisiä ja kun luennot ovat tallenteina kuunneltavissa tapahtuman jälkeen, se antaa todella paljon mahdollisuuksia.

Tapahtumassa kohtaavat erilaiset musiikin lajit, orkesterimuusikoiden ja settirumpaleiden lisäksi koolla on maailmanmusiikin taitajia ja myös alan yritykset esittäytyvät.

– Juuri katsottiin, kuinka djemben taitajat opettivat peruslyöntejä.

Eri taustoista tulevien muusikkojen kohtaaminen antaa Samuli Viitasen mielestä mahtavat mahdollisuudet omalle oppimiselle ja kehitykselle.

Patarummut ovat orkesteri kameleontti.

Samuli Viitala.

Mestarikurssin pitäminen verkossa onnistui Viitasen mukaan hyvin. Hän uskoo, että nyt kun verkkotoiminta on tullut tutuksi, paluuta aivan entiseen ei enää ole. Toisaalta ihmisten halu kohtaamisiin ei ole mihinkään kadonnut.

Samasta asiasta on puhuttu muussakin koulutuksessa.

– Voi olla, että tulee jonkinlaisia hybridimalleja, joissa yhdistetään lähiopetusta ja verkko-opetusta.

– Opetuksessa täytyy olla jokin kehys, jonka välittää opiskelijoille, ja se pitää tehdä selkeästi. Sitä miettii aina, että osaanko tehdä sen niin, että se ymmärretään.

– Lähiopetuksessa opiskelijan oppii tuntemaan paremmin ja voi ottaa huomioon erilaiset oppimistyylit.

Samuli Viitasella on pitkä kokemus lyömäsoittimien parissa ja myös pianotaustaa. Hän opiskeli Keskisen Uudenmaan Musiikkiopistossa Sakari Löytyn oppilaana. Jo silloin huomio kiintyi tarkkuuteen sävelkorkeuksien suhteen.

– Ehkä se tuli siitä, että kotona soitettiin ja laulettiin paljon.

Sittemmin Viitanen kävi Sibelius-lukion ja jatkoi musiikin opiskelua. Opettajana on ollut kaikkien patarumpaleiden tuntema Lassi Erkkilä.

Viitanen pääsi myös EU:n nuoriso-orkesteriin, johon valittiin yksi soittaja joka jäsenmaasta.

– Sinne piti joka vuosi pyrkiä uudestaan. Olin siellä neljä vuotta.

Soittajille antoi ohjausta Rainer Seegers, Berliinin Filharmonikkojen patarumpali.

– Halusin opiskelemaan hänen johdollaan, ja vuosi Berliinissä oli todella tärkeä.

Viitanen halusi seurata orkesterin harjoituksia.

– Seegers ohjasi minut istumaan lavalla hänen takanaan. Oli todella kiinnostavaa seurata, millaisia valintoja hän teki soittaessaan. Sama asia, jota oli käyty tunnilla, oli siinä käytännössä.

Seegersillä, jota Viitanen sanoo maailman parhaaksi partarumpaliksi, on rock-tausta. Hän on Scorpionsin perustajajäsen.

– Rokkitausta kuulu hänen soitossaan, Viitanen sanoo ja viittaa ajoituksen täsmällisyyteen.

kameleontti

Patarummuista tulee ehkä ensimmäiseksi mieleen suuri koko ja Avaruusseikkailu 2001:n alun mahtavat lyönnit.

Samuli Viitala kuvaa tätä isoa instrumenttia orkesterin kameleontiksi: suurin ääni ja pienet äänet ovat saman soittimen piirteitä. Varsinkin balettimusiikissa rumpali saa taipua moneen, koska koreografit löytävät yleensä käyttöönsä paljon harvinaisempaa ohjelmistoa orkesterin soitettavaksi.

Patarumpujen soittaja on mielenkiintoisessa paikassa: hän soittaa ääntä, jota ei soita kukaan muu.

Patarumpujen soittajia on vähän. Virassa olevia orkesterissa soittavia patarumpaleita on Suomessa ehkä 20–30.

kameleontti

Patarummuista tulee ehkä ensimmäiseksi mieleen suuri koko ja Avaruusseikkailu 2001:n alun mahtavat lyönnit.

Samuli Viitala kuvaa tätä isoa instrumenttia orkesterin kameleontiksi: suurin ääni ja pienet äänet ovat saman soittimen piirteitä. Varsinkin balettimusiikissa rumpali saa taipua moneen, koska koreografit löytävät yleensä käyttöönsä paljon harvinaisempaa ohjelmistoa orkesterin soitettavaksi.

Patarumpujen soittaja on mielenkiintoisessa paikassa: hän soittaa ääntä, jota ei soita kukaan muu.

Patarumpujen soittajia on vähän. Virassa olevia orkesterissa soittavia patarumpaleita on Suomessa ehkä 20–30.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut