Muistokirjoitus: Ystävä muistelee: Pave Maijanen oli läsnä ja ymmärsi muusikon kieltä

. Jari Koskela

Pale Saarinen

Sitä ihminen mieluiten tekee mitä parhaiten osaa.

Näin elämän virta kuljetti edesmennyttä merkittävää laulaja/lauluntekijä, muusikko, sovittaja ja tuottaja Pekka Juhani ”Pave” Maijastakin.

Sain kokea kyläreissuillani aitoa iloa Pave Maijasen ja hänen perheensä tyyssijassa. Tätä aiemmin olimme kohdanneet musariennoissa ja täällä Järvenpäässä.

Vaihdoimme ajatuksia musasta sen tekemisestä ja taustoista. Me, kaksi eri sukupolven muusikkoa, ymmärsimme käsitteitä, joita pidimme merkittävinä oli sitten kyse kokonaisvaltaisista tuotantotöistä, tapahtumarikkaista tai hieman verkkaisemmista ajoista. Komppasimme toisiamme! Se oli tarinointia.

Vääpeli Maijanen halusi kertoa elämäntyöstään ja käänteistä mitä ei ollut aiemmin tuonut esille.

Hän piti oleellisen tärkeänä, että vastapäätä istuu kollega, joka ymmärtää muusikon äidinkieltä. Kerta kerralta ja päivä päivältä sessiomme kasvoivat vyöryvän lumipallon tavoin.

Atmosfääri täyttyi värikkäistä tapahtumista, joissa kohtasivat niin historia kuin tämä hetki. Oli luontevaa, eikä pätemisille tai muille ollut tarvetta.

”Soittajaveljet tässä vaan rupattelee!”, totesimme yhteistuumin.

Meidän kemiat kolahtivat.

Samankaltainen avoimuus, suorapuheisuus, huumori ja herkkyys. Pöytä oli aina kauniisti katettu ja täynnä herkkuja. Pave leipoi ruisleipää, joita sitten koristi graavilohifileillä.

Kuuntelimme paljon musaa, jota analysoimme. Katsoimme Creamin Royal Albert Hall-comeback-konserttia DVD:ltä.

”Pale! Ok, mutta mikä tässä vähän mättää?!”, Maijanen tokaisi. ”Clapton ei soita Gibson Les Paulilla!”, vastasin. ”Just tää seikka! Ei toimi Stratolla!”, hän komppasi takaisin.

Sain kuulla muun muassa aiemmin julkaisematonta ex-Royals-yhtyeen tuotantoa. Pave Maijanen ja Albert Järvinen olivat läheisiä ystäviä.

Tähän viitaten laulaja, basisti ja multi-instrumentalisti toi yläkerran vintiltä näytille muutaman upean nahkatakin, jotka edesmennyt kitaristi Järvinen oli hänelle tehnyt.

”Nämä rotsit ovat nykyisin museokäytössä!”, Pave sanoi.

Maestrolla oli myös meneillään sävellyshanke Unto Kupiaisen runoihin. Hän näytti innostuneena jousikvartettisovituksiaan ja halusi kommenttini.

Huolitellusti käsinkirjoitetut arrit vaikuttivat mielenkiintoisilta. Sain Maijaselta siltä istumalta kutsun tulla muusikkovierailijaksi taidealbumin produktioon.

Valitettavasti tämä hanke ei toteutunut!

”Ammattitaito on sitä, että se ei näy!”

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut