Tähtimoottorit jylisevät elävää ilmailuhistoriaa

DC-3: Kolmonen toi lentomatkailun suuren yleisön ulottuville. DC-yhdistyksen jäsenlennoilla saa kokemuksen siitä, millaista se oli silloin ennen.

DC-3 OH-LCH ilmassa. Nämä kirjaimet kertovat asianharrastajalle, että siinä menee Suomen ainoa lentokuntoinen tämän aikanaan hyvin yleisen konetyypin edustaja. DC-yhdistys ry / DC Association Finland

Jan Pippingsköld

Vanhan lentokoneen ylläpito on elävän kulttuurihistorian vaalimista, sanoo järvenpääläinen Petri Petäys. Hän on liki 80-vuotiasta DC-3-konetta operoivan yhdistyksen puheenjohtaja. Kone on äskettäin lennetty talvisäilytyspaikastaan Vaasasta kesän kotikentälleen Helsinki-Vantaalle.

Petri Petäys sai kiinnostuksen lentokoneiden tekniikkaan jo verenperintönä: hänen isänsä oli lentokonemekaanikko. Hän itse suoritti varusmiespalveluksensa Ilmavoimissa apumekaanikkona.

Kun Petäys sitten sai pyynnön lähteä mukaan DC-3:n kunnostusprojektiin, hän lähti ja on sillä tiellä edelleen.

– Minua pyydettiin kunnostamaan konetta, joka on nyt ulkonäyttelyssä portinvartijana Ilmailumuseossa Vantaalla.

Se on siis eri kone kuin edelleen lentävä kolmonen. Nyt lentävä kone on pidetty koko ajan lentokunnossa, toinen varastoitiin sen jälkeen kun se oli hankittu.

– Tällä tiellä olen edelleen. Vähitellen tulin tänne hallinnon puolelle, hän sanoo ja tarkoittaa sillä DC-yhdistyksen hallituksen jäsenyyttä ja nyt puheenjohtajuutta. Sitä tehtävää hän on hoitanut neljä vuotta.

– Jäsenlennolle lähtevät ihmiset saavat kokemuksen siitä, millaista lentomatkustaminen oli 1950- ja 60-luvuilla. Kaikki palaavat hymyssä suin, ja se on meille yhdistyksen aktiiveille paras palkkio työstä, hän pohtii.

Koska aikanaan hyvin yleisen DC-3:n käyttökulut olivat kohtuulliset, lentolippujen hinnat olivat suurta yleisöä kiinnostavalla tasolla. Siksi konetyypillä on ollut iso merkitys siviili-ilmailun ja matkailun kehitykselle.

DC-yhdistyksen käyttämä koneyksilö täyttää pian 80 vuotta. Vanha Rouva lentää vielä satavuotiaanakin, yhdistyksen väki sanoo.

– Sillä on hyväksytty huolto-ohjelma, joka perustuu Finnairin ja ilmavoimien käyttämiin huolto-ohjelmiin.

Huolto-ohjelmassa määritellään mitä koneelle tehdään ja milloin. Osia ja laitteita vaihdetaan joko kalenteriperusteisesti tai sen mukaan, miten monta lentotuntia on kertynyt.

Koska kone tavallaan uusiutuu koko ajan, se voisi periaatteessa lentää ”loputtomiin.” Haaste onkin se, että tarvitaan henkilöstöä lentomiehistöön ja huoltoon. Monet harrastajat ovat ammattiuransa päättäneitä tai lähellä sitä olevia konkareita, joten uusia aktiiveja on koulutettava.

– Lentomiehistöön on koulutettu uusia ihmisiä, ja jokin aika sitten oli tekniikkapuolen tyyppikurssi.

Usein yhdistyksen väeltä kysytään, vieläkö noin vanhaan koneeseen saa varaosia. Petäyksen mukaan kyllä saa, muta joskus niitä joutuu haeskelemaan.

– Tämän koneen osia on satavilla ja ne ovat olleet lentokoneen osiksi edullisia. Joskus voi olla jokin osa, esimerkiksi polttoainesäiliön täyttöaukkoon tuleva kumikauluri, isomman hakemisen takana. Se ei ole lentoturvallisuuden kannalta kriittinen osa, mutta välttämätön kuitenkin. Se vaihdetaan harvemmin, siksi sen löytäminenkin voi olla hankalaa.

– Osien hinnat ovat olleet vakaat, mutta nyt hinnat ovat olleet nousussa, Petäys kertoo.

Kolmosia on käytössä maailmalla 200–300 konetta.

Huoltokuluihin saadaan varoja yhdistyksen jäsenmaksuista. Rahaa menee vuodessa 50 000–100 000 euron verran. Työt tehdään talkoilla, ja niitä tehdään paljon.

– Yhtä lentotuntia kohden 30 työtuntia huoltoa.

– Viime talvena tehtiin niin sanottu vuosihuolto, joka tehdään 150 lentotunnin välein.

Talven aikana huoltotunteja voi kertyä 1 500–3 000.

– Tekijöille on tärkeää myös yhdessäolo yhteisen asian äärellä.

Kolmosen kotikenttä on pitkään ollut Malmin lentoasema Helsingissä. Kun Malmi nyt on suljettu, Vanha Rouva lensi talviasunnoltaan Vaasasta Helsinki-Vantaalle. Sieltä lennetään jäsenlentoja liikelentoterminaalista käsin.

– Malmilla yleisö pääsi katsomaan lentotoimintaa ja saatettuna koneellekin, nyt sellainen ei ole mahdollista, yhdistyksen puheenjohtaja Petri Petäys kertoo.

– Tyypillisimmät lennot eli paikalliset jäsenlennot suuntautuvat Helsingin edustalle, mistä kaupungin näkee mereltä päin. Lento kestää puoli tuntia.

Maakuntien lentokentillä käydään usein ilmailutapahtumissa, joissa tavataan jäseniä. Tapahtumia on useilla kentillä.

Lentojen kohteina ovat olleet myös muun muassa Tallinna, Tartto ja Maarianhamina.

Lentotunteja Vanhalle Rouvalle kertyy vuosittain noin sata.

Kolmosen kyytiin päästäkseen pitää olla DC-yhdistyksen jäsen.

– Jäseniä on tällä hetkellä noin 4500 eri puolilla Suomea.

Jäsenlentojen hinnat riippuvat muun muassa polttoaineen hinnasta sekä kenttä- ja navigointimaksuista.

Tämän lentokauden jäsenlentojen aloittaminen on nyt kiinni koronatilanteen kehityksestä ja rajoitusten purkamisesta. Kone on Vantaalla, ja sillä on lennetty viime päivinä tarkastuslentoja.

DC-3

Yhdysvaltalaisen Douglas-lentokonevalmistajan malli DC-3 on kaksimoottorinen matkustaja- ja kuljetuskoneena käytetty konetyyppi, jota on valmistettu 1930-luvun puolivälistä lähtien yli 10 000 kappaletta. Sitä valmistettiin lisenssillä myös Neuvostoliitossa ja Japanissa.

Toisen maailmansodan jälkeen se oli monien lentoyhtiöiden käytössä. Suomessa sitä ovat käyttäneet Aero Oy / Finnair, Veljekset Karhumäki (Kar-Air) ja Ilmavoimat.

Airveteran Oy omistaa kaksi DC-3-konetta. Niistä toinen on lentokunnossa. Konetta ylläpitää ja sillä lentää DC-yhdistys. Se on Suomen ainoa lentokuntoinen DC-3.

Kommentoi

Mainos: Keski-Uudenmaan kehittämiskeskus

Lisäkasvua ulkomailta – kansainvälistymisstrategia syntyi Keuken kanssa

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut